perjantai 26. elokuuta 2016

Makuuhuone series 2

Tässä jatkoa makuuhuonepostaukseen eli esittelyssä makkarin toinen puoli. Meidän makuuhuone ei ole kovin iso, mutta sitäkin korkeampi. Nyt se on kutistunut entisestään, koska vauvansänky haukkaa siitä juuri sen palasen, mikä olisi yöpöydille tarpeen. 

Oon aina haaveillut katosvuoteesta, mutta tähän pieneen huoneeseen se olis liian ahdas pylväineen. Mutta kun taas huonekorkeutta on normaalia enemmän, niin matala futonsänky näytti lähinnä siltä, että se on taivaasta tipahtanut, tai katosta tipahtanut ja jätti väliin jotenkin liikaa ilmaa.

Siispä päädyin tällaiseen kepeeseen kompromissiin katosvuoteesta.



Meillä oli vauvalle aiemmin pienempi sivusänky, mutta kun vaihdettiin isompaan häkkisänkyyn, niin sänkykin siirtyi vasemmalle. Siksi tässä nyt ei enää olla ihan symmetriassa ja luultavasti me ei nyt aleta poraamaan peilejä uusiksi ja siirtämään verhokatosta, kun jossain vaiheessa lapsi siirtyy omaan huoneeseen nukkumaan ja me päästään sängyn kanssa taas keskelle. Alkuun se häiritsi, mutta nyt oon jo tottunut. Samoin mua häiritsi sängyn väri kun valkoinen olis ollut enempi mieleen, mutta jotenkin siihenkin on jo silmä tottunut, enkä ala sitä maalaamaan ainakaan nyt ihan hetkeen.









Pinterestissä ihastuin kaapelilamppusarjoihin, vai millä nimellä ne nyt suomeksi kulkeekaan ja olihan se pakko ostaa, vaikka olin sen alunperin ajatellut meidän pitkälle käytävälle. Se vaan ei passannut sinne ja pettymyksissäni sulloin 9m lamppukaapelin kaapin perukoille odottelemaan parempaa ideaa. Makkariin se sopikin sitten just sellaisena millasena mä sen olisinkin halunnut. Meille nimittäin tää makuuhuone rakennettiin vasta vuosi asumisen jälkeen lisähuoneena ja vasta vauvan synnyttyä päästiin "muuttamaan" tähän huoneeseen. Siksi tässä on vielä viimeset loppusilaukset kesken, mutta alan olla jo melko tytyväinen näihin perusraameihin sisustuksessa.



Tässä lamppusarjassa pätee sama käytännönläheisyys kuin ed. postauksessa ollut suolalamppu, eli valo on aivan ihanan pehmeä ja sitä voi silmällä katsella. Vauva tykkää hirveesti siitä ja sillä sen saa melkein aina rauhottuun itkukohtauksilta.








Kellertävän punainen valo luo ihanasti tunnelmaa ja rauhottaa mieltä. Odotan jo sitä kun voi lukea iltasatuja tossa tunnelmavalaistuksessa pikkuisen kanssa yhteisen peiton alla.

Lähikuvassa näkyy myös seinän struktuuripinta. Betoniseinissä on kiva kevyt rappaus ja pohdinnassa on millainen maalaus kävis. Valkoinen on käy tietty aina, mutta uskon, että tää huone on vasta sitten viimeistä silausta myöten valmis, kun seinätkin on arvoisensa näköset.






Antiikkiset kipsipeilit on mun siskolta saatu lahja. En muista ihan tarkkaan oliko niin, että toinen oli meidän lapsuudenkodista ja toisen samanlaisen se oli sattumalta löytänyt kirpparilta, mutta eri värisenä. Ne ei enää sopinut sen sisustukseen ja ajatteli, että mä saattaisin tykätä. Ja tykkäsin. Edellisessä asunnossa nää olikin seinällä, mutta tähän muutettua niille ei kans tuntunut löytyvän sijaa ei sitten mistään. Ne oli pitkään kaapissa jemmassa. Mutta niin se vaan on, että peileille löytyy aina paikka kodista. Nyt ne ajaa vähän niinkun sängynpäädyn virkaa ja tykkään näistä nyt enemmän kun koskaan ennen. Väritkin kuvaa niin sopimaan just meitä, kun mä olen blondi ja mies tumma, niin meillä on omat puolet. Samalla myös huomaan kuinka likaiset ne on, että ei ole sitten porauksen jälkeen tullut putsattua. Uups.


Päiväpeitto kuuluu taas siihen sarjaan, että never say never. Kun sisustusrintamalla alkoi tulla viitteitä tulevasta vihreästä trendiväristä, niin aattelin, että meille ei kyllä todellakaan tule mitään vihreää. Ja kuinkas sitten kävikään. Ärsyttää vain, kun niin huolimattomasti petasin ja jäi peiton oikea kulma huonosti. 






Ihastuin tuohon päiväpeittoon niin ikihyviks, että oli ihan pakko ostaa. Ensin kuolasin pitkään netissä sitä, mutta ei se jättänyt rauhaan. Silläkin uhalla ostin, että siihen kyllästyy heti ja jos vihreä onkin pelkkä tuli ja meni ennenkuin huomaakaan. 

Se on vaan niin ihanan sammalen tai jäkälän vihreä ja tuo pikkaisen metsäistä fiilistä makkariin (vielä kun saisin miehen suostumaan siihen seinien maalaukseen). 





Pintastruktuuri on kans niin täydellinen.



Se on ostettu Urbanarasta *. Linkistä pääsee suoraan päiväpeiton sivuille, valikoimassa oli muitakin värejä. Niillä on kaikkea muutakin ihanaa, että voisin tilata sieltä vaikka mitä. Luulisin, että lähettävät myös suomeen. En tiedä, itse tilasin Urbanaran saksalaiselta sivulta, mutta sivut on myös englanniksi, hinnat tosin puntina, mutta sivun yläältä vasemmalta saa kielen vaihdettua saksaksi ja sillon näkyy eurohinnat. 

Päiväpeitto on myös erittäin painava ja siksi helppo pedata. Olin vähän skeptinen, että millainen sieltä sitten tulee kun nettitilauksissa ei itse pääse hypistelemään materiaalia ja näkemään sen todellista väriä, mutta olin enemmän kuin tyytyväinen. Kangas tuntuu ja näyttää erittäin laadukkaalta materiaalilta ja vaikka se ei ole kankaana kovin paksu, niin on silti riittävän raskas päiväpeitoksi, että se pysyy ryhkikkäänä.

Mun luotto-sisustusassarin piti tietysti päästä vielä kuviin. Eihän se malta pysyä poissa kuvauspaikoilta.







Blogi hiljenee lomatauolle muutamaksi viikoksi. Täytyy välillä poiketa Suomeenkin. Syyskyyn puolivälin jälkeen taas lisää.

*sis. kaupallisia linkkejä

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Makuuhuone series 1

Valokuvia käsitellessäni totesin, että nyt taitaa olla niin paljon kuvia, että on parempi jakaa tää postaus ihan suosiolla kahdeksi erilliseksi.

Tässä nyt esittelen sen muutoksen, minkä tein ikkunaseinälle. Mitään uutta ei tarvinnut ostaa, piti vaan vähän käyttää päätä, miten uudelleenjärjestää vanhoja olemassaolevia huonekaluja. Tällainen se siis oli ennen. 




Itse asiassa ihan kiva se oli ennenkin, mutta tykkään silti todella paljon enemmän tästä uudesta raikkaammasta ja kepeämmästä muutoksesta.


Verhot oli pakko vaihtaa pimennysverhoihin. Talviaikaan valkoiset sopi ihan hyvin, mutta mustat taitaa nyt tulla jäädäkseen ihan talvenkin yli. Niissä on myös lämpöäeristävä ominaisuus. Verhot vaihtoi mun huoneeseen ja sopii oikein passelisti sinne. Samoin unensieppari, joka muuten on myös vihdoin valmis.

Arkku oli ennen olohuoneessa ja olinkin jo ihan kyllästynyt siihen. Nyt se on taas ihan eri näkönen uudessa tilassa. Sopii makkarin tyyliin muutenkin, kunhan paljastan seuraavassa postauksessa sen toisen puolen eli sänkypuolen.





Arkku on mun vanha muutosprojekti jo aikasemmasta asunnosta. Se oli ennen ruman puunvärinen, kirsikkapuuta tai jotain sinne päin ja ei yhtään mun makuun. Korkeakiiltävä valkonen väri tuo sen minusta paremmin esiin. Tarkotuksella en halunnut tehdä siitä vanhan näköistä vaan tasasesti oikein kiiltävän valkoisen.





Suolalamppu ei ole ehkä se trendikkäin designvalaisin, mutta sillä on hyviä terveysvaikutuksia ja tykkään kovasti siitä tollasena kivimöhkäleenä ja sen vaaleanrosasta väristä, mikä käy ihanasti yhteen viherkasvin kanssa.



Siitä tulee ihanan pehmeä valo, joka on meille myös käytännöllisyysnäkökulma. Meillä kun ei makuuhuonessa koskaan lueta iltaisin kirjoja sängyssä, eikä tarvita siksi mitään lukuvaloa, vaan enemmänkin himmeää pehmeää valoa vauvaa varten. Iltasin tai yöllä jos joutuu laittamaan valot päälle, niin suolalampun pehmeä valo on armollinen silmille ja sen kattelu myös rauhottaa vauvaa. Siksi on myös hyvä, että se on hieman sivummassa eikä suoraan sängyn vieressä.


Palmu on ollut meillä vähän sellanen kiikun kaakun pidetäänkö vai hävitetäänkö. Suurimman osan vuodesta se on ollut terassilla ja talvella jemmassa ikkunalaudalla korkeella, ettei kissat pääse kiinni. Suurin osa kasveista on nimittäin myrkyllisiä kissoille ja tää lukeutuu myös niihin.

Se oli kokeiluna olohuoneessa lattialla, mutta kissat alko olla liian kiinnostuneita siitä ja sitten se oli taas pitkään terassilla. Nyt ajattelin kokeilla onneeni sen kanssa, kun olis sääli hävittää se pois. Ollaan saatu se tuparilahjaksi edelliseen asuntoon ennen kissoja. Ja kas kummaa se toimii makkarissa. Kissat on jättäneet sen tyystin rauhaan, lapsi taas ei. Eli eräänkin kerran on putsattu multasia pieniä sormia.



Eniten mä tykkään tässä rauhallisesta ja yksinkertaisesta fiiliksestä, mikä on kun astuu sisään. Tulee sellanen rauhallinen zenmäinen fiilis, joka pysäyttää arjen kiireestä. Arkun päälle mä en halua mitään muuta kun lampun. Tässä jos missä less is more.

Lipasto aiemmin oli jotenkin liian työntävä. Se ei ehkä kuvissa tule niin näkyviin, mutta kun se oli ton patterin edessä, niin se tuli jotenkin liikaa ulos. Muutenkin alkoi tökkimään sen väri. Matalempi ja pienempi arkku tuo tähän pieneen huoneeseen paljon enemmän ilmaa ja tilaa hengittää. Ja verhoja on helpompi liikuttaa ikkunan eteen ja pois. Sitäkin kun joutuu aika monesti päivän aikaan tekemään, kun lapsi nukkuu kahdet päiväunet. Joten näihin tunnelmiin, hyvää yötä.

perjantai 19. elokuuta 2016

Turvotukseen pirtsakka juoma

Kesä alkaa olla lopuillaan ja monilla grilliherkut ja festarit näkymään keskivartalolla. Tässä hyvä kehoa puhdistava ja turvotusta vähentävä kesäinen drinkki. Auttaa pistämään nesteitä liikkeelle ja mua se ainakin juoksutti vessassa, mutta olipa litteämpi maha seuraavana päivänä grillipöhön jälkeen. 




10 mintunlehteä
1 teelusikallinen hunajaa
puolikas kurkku ilman kuorta
1 sitruunan mehu
1-2 teelusikallista raastettua inkivääriä
puolikas selleri

Mintunlehdistä tehdään uute, laittamalla ne likoomaan pieneen kahvikuppiin kuumaan veteen 5-10min, tai voi olla toki pidempäänkin.

Sitten vaan blenderiin kaikki sekaisin ja isoon kannuun joko tavallisen veden kanssa tai hapollisen veden kanssa. Ite tykkäsin nyt näin kesällä tehdä happoveteen, niin tuli virkistävä limonadimainen maku. Mintunlehdet olis voinut ottaa poiskin ennen blenderiin laittoa. Nyt ne jäi vähän liian isoiksi paloiksi, niin vaati siivilän kun kaatoi lasiin. 






Tässä kuvan juomassa ei ole kurkkua, koska en jostain syystä tykkää sen mausta juomissa ja tän toisen versioni tein sitten ilman kurkkua. Kahtena päivänä peräkkäin kurkkujuomaa olis ollut mulle liikaa. Siivuina se menee veden seassa, mutta tässä se maistuu sen verran voimakkaampana kun on blendattu sekaan.

En oo päästäny kannua heti tyhjäksi vaan täyttänyt sitä aina tuopillisen jälkeen, niin maku säilyy pidempään, vaikka se vähän lantraantuu.





Miehekkäästi tarjoiltuna kunnon Beck´sin olutkannusta ja vanhasta Olvin kolpakosta. Kippis! Prost!

maanantai 8. elokuuta 2016

50-luvun lipastolle antiikkinen muodonmuutos

Ostettiin käytettynä jotain vuosi sitten, oliskohan ollut viime kesänä, 50-luvun lipasto ja oikeestaan se ei oo koskaan erityisen hyvin sopinut meillä mihinkään. Monesti oon harkinnut sen maalaamista, mutta sit tulin päätöksessä tien päähän ja päätin myydä sen. 

No onneksi en sit ehtinyt muuta kun ottaa kännykällä myyntikuvat (siksi laatu ei ole kovin erikoinen), kun tulin jo katumapäälle. Entä jos sen arvo nouseekin tai entä jos sille joskus löytyiskin erinomainen paikka ja sit kaduttais. Harvinaisempia vanhoja huonekaluja kun ei ole aina saatavilla ja me saatiin se niin edukkaasti.






Nyt kun mä pääsin tähän kalkkimaalin ihmeelliseen maailmaan niin tässäpä oli ihan loistava kohde päivittää vähän ilmettä. Rumahan se ei ole alkuperäisenäkään, mutta mulle se vaan oli liian mummolamainen ja ei tullut oikeuksiinsa missään tilassa alkuperäisessä värissään. Se seilasi meillä makuhuoneesta eteiseen ja sieltä keittiöön. Aina se oli vähän tunkkainen olemukseltaan.

Mietin mustikansinisen ja mustan värin välillä ja päätin kuitenkin mustan ja se oli hyvä päätös. Mä haluan säilyttää isojen linjojen kanssa keittiön värimaailman selkeenä ja pienillä mausteilla tuoda väriä tilaan, niinkuin nuo värikkäät räsymatot. 


Sekotin kalkkimaalin itse ja suojapinnaksi levitin lakkageelin. Ennen sitä geeliä pinta oli aivan liian arka kaikelle ja siinä näkyi heti naarmut pienestäkin kynnenraapasusta. Se kalkki tuli sillein läpi, joten jouduin maalaamaan uusiksi vielä ja sit äkkiä se suoja päälle, että kestää käytössä.













Kuvat ei ihan tuo oikeutta lipastolle, koska jostain syystä salamavalo ei näytä sen täysin mattaista ja melkein samettista pintaa, vaan näyttää ihmeen laikukkaalta. Yritin kuvankäsittelyllä vähän tummentaa, mut ei pystynyt tarpeeksi kun se söi valon pois. Tuo vastavaloon kuvaaminen ei ole ihan mun vahvuuksia. Aina sama ongelma, kun ikkunaa vasten yrittää kuvata jotain.

Mutta joka tapauksessa tää lopputulos oli niin bueno. Vanha lipasto näyttää itse asiassa entistä vanhemmalta. Kalkkimaalilla saa vaan niin uskomattoman matan pinnan. Nyt se sopii paljon paremmin keittiöönkin ja mun tulevaisuuden keittösuunnitelmiin.

Ja tuossa ikkunoiden välissä on kuin tehty paikka sille. Korkea katto laskee niin paljon ikkunaseinälle ja siinä seinäkorkeus jää sen verran matalaksi, etten halunnut siihen mitään hyllyä tukkeeksi. Joku kevyt taulu vaan siihen lipaston ylle ikkunoiden väliin.





















Mustat pimennysverhot on ihan pakollinen, kun meidän makuuhuone on tuon liukuoven takana ja se on aina auki. Nyt se oli vaan kuvauksen vuoksi kiinni, ettei näy makuuhuoneen muutosjutut, koska tänään rehkin sen kimpussa ja siitä sitten seuraavaksi.



Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat. Jos totta puhutaan, niin näissä kuvissa tuo lipasto näyttää alkuperäisenä paremmalta kuin se todellisuudessa olikaan ja taas tää uudistus näyttää luonnossa paremmalta kuin näissä kuvissa. Nuo laikut mua niin häiritsee näissä kuvissa. 

Kuvaussessio oli jo tarpeeksi haasteellinen kun käsivaralta kuvasin et nopsaa otan kuvat ennen lapsen päiväunia ja aina kun istuin lattialle, niin Romeo halus nousta seisomaan mua vasten ja kiinnostui siinä samalla tietysti kamerasta ja loppujen lopuksi koko homma piti keskeyttää, kun se alko hermostua.

Ennen:




Jälkeen:











Vanhat messinkiset kynttilänjalat on ostettu ebaystä ja sopi hyvin päälle, kun lipastossa on myös vanhaa messinkiä. Matosta poimin värimaailmaa ja halusin piristää vähän trendiväreillä sitä. Maalasin perusvalkoset kynttilät myös kalkkimaalilla ja niistä tuli kans upeet. Oli ihan sama maalata ne, kun en mä niitä muutenkaan polttaisi. Ompahan vaan väriläiskänä siinä koristeena. En tiedä miten ne käryäis poltettaessa. Niihin tuli oikeen herkullinen kalkkinen mattapinta ja eipä tarvinnut taaskaan euroakaan investoida.