maanantai 10. lokakuuta 2016

Vesipiste

Heippa vaan taas pitkästä aikaa. Tässä tulikin oletetusta muutaman viikon tauosta yllättäen melkein parin kuukauden tauko. Toiset piti blogilomaa kesällä ja minä sitten näin syksyllä. Tässä on ollut omat haasteensa viime aikoina ja tuntu, ettei vaan yksinkertaisesti ollut nyt rahkeita kirjottaa. 

Tätäkin kirjotusta meinasin vielä lykätä, koska olin ajatellut ottaa paremmat kuvat ja uudenkarheella objektiivilla. Sivuvalo ja auringonpaiste ei ollut ihan otollinen kuvaushetki ja vielä kun välillä meni ihan pilveen ja just kun sain muutettua asetuksia niin aurinko tuli takaisin. Mutta näillä nyt mennään. Nyt itse asiaan.



Sisustamissa yksi parhaimpia juttuja on kun saa jotain ilmaiseksi. Niinkun tossa taannoin kerroin niin seurailen aina aika ajoin aktiivisesti netissä lahjoitetaan-palstaa ja tällä kertaa sain haaviini metallisen tarjoiluvaunun.


Väri ei oikein miellyttänyt, koska se ei sellasenaan tuntunut tulevan edukseen meidän olohuoneessa ja väliäkö sen sitten kokeilla maalaamista, koska ilmaiseksi oli saanut. Mulla oli jäänyt valmiiks itsesekoitettua kalkkimaalia ja koska sen pitäisi sopia myös lasi ja metallipinnoille, niin ajattelin kokeilla. Vaalean sammalenvihreä oli just se väri mitä mä halusin, koska se myös tuo paremmin esille tuon tumman lasin, mikä nyt on niin trendikästä. Ja muutenkin kaikkea ei tarvii aina spraymaalata mustaksi tai valkoiseksi, vaikka se niin hyvä ja turvallinen vaihtoehto onkin.



Sellanen mummomaisuus siitä hävisi maalauksen myötä ja se sai oikeen hyvän käyttötarkoituksenkin. Mä pyrin juomaan päivässä vähintään 3 litraa vettä, niin tää onkin paljon kivempi paikka vesikannulle, kuin aina keittiön pöydällä.




Erittäin kätevää on myös se, kun kannu on 1,5l, niin pysyy laskuissa hyvin mukana paljon on juonut.















Tällainen on mun uusi vesipiste kokonaisuus. Se hyvä puoli siinä, että kun on paljon tilaa niin saa luotua sellasia omia pikku kokonaisuuksia isoon tilaan. Tää on musta nyt just sellainen oma juttunsa tällä seinustalla.



Pinterestissä mä ihastuin niin noihin metalliverkkotauluihin. Tai millä nimellä ne sit kulkeekaan. Ja itse asiassa ne säästää tosi paljon tilaa ja moni käytännön asia on heti käden ulottuvilla.



Esimerkiksi nyt nuo sakset ja mittanauha. Mä tarviin niitä ihan jatkuvasti ja ne on just sit aina hukassa. Tähän ne on vaan niin helppo palauttaa käytön jälkeen ja kun siitä on myös tullut tapa niin se toimii. Sit tulee laitettua uusimmat sisustuslehdet turvaan, koska ne mitkä on pinossa tason alahyllyllä näyttää aika hyvin "luetuilta", nimittäin meidän alle 1v. lukee niitä päivittäin ;-)



Ja sitten on kätevää, että yleisimmin käytetyt korut ja aurinkolasit on siinä hyvin tallessa. Mulla on pienimuotoinen aurinkolasiaddiktio ja ostelen niitä kesäsin aina lisää useita. Tossa näkyy olevan 8 lasit ja niitä on vielä laatikoissa ja autossa oma kokoelmansa. Tää kaikki säästää aika paljon tilaa, koska muutenhan nää olis jossain rojulaatikossa sekasin.




Sitten mun miniharrastukset eli valokuvaus Diana mini lomography-kameralla ja polaroidkameralla. Kuviakin alkaa olla sen verran, että pitää alkaa miettiä uutta esillepanoa. Tässä nyt on esillä mun raskausajan kuva ja millanen vauveliini sieltä sitten putkahti maailmaan. Sillä nää sopi kivasti vierekkäin.



Mun kaikista rakkain harrastukseni on tankotanssi, jota oon nyt pikku hiljaa alkanut herätteleen uudestaan eloon. Raskausaika teki omat temppunsa ja tuli aika pitkä tauko. Tanssikengät pysyy hyvin siinä tallessa. Ja meillä on siis tanko ihan keskellä olohuonen lattiaa, mutta oon onnistunut rajaamaan sen tähän asti aina kuvakulmista pois. 

Ja pieni maininta tuossa kenkien vieressä on magneettilyijykynä. Ostin sen jostain design-liikkeestä Barcelonasta ja se on oikeesti ihan pelastus, kun kynät on aina hukassa kun niitä tarvii.


Mä halusin pitää tässä värimaailman mahdollisimman mustana ja kun aloin kokoomaan tätä niin piti vähän keksiäkin mustia juttuja kaapista, että sain siitä mieleiseni. Yks sitten oli tää naamari. Se on ihana muisto ystävän häistä, mutta mä päätin vähän tuunata sitä sisustukseen sopivaksi. Se oli alunperin ruskean ja kullan väressä ja olis ollut sääli jättää se johonkin kaappiin vaan siksi, ettei sille löytynyt paikkaa uudessa kodissa. Samalla sai hopeiset tähdetkin mustaa ylle.



Naamarin takaa paljastuukin se todellinen minä. Hääpari oli kirjoittanut jokaisesta vieraasta oman luonnekuvauksen. Ja ne sitten luettiin pöydissä ja samalla tutustuttiin muihin häävieraisiin. Älyttömän ihana idea ja ihana muisto itselle.

Sarvet on mun diy-projekti. Kiinnitin sarvet ylijäämä levyyn ruuvilla takapuolelta. Laastilla tein struktuuripinnan ja sitten vaan maalia. Monta työvaihetta, mutta helppoa.


Tältä olohuone näyttää sitten kokonaisuudessaan toiseen suuntaan. Tuo puinen hyllykkö on sitten oman postauksen juttu. Joten siitä sitten lisää seuraavaksi. Toivottavasti pian ;-)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pienikin kommentti ilahduttaa :-)