tiistai 1. marraskuuta 2016

Onnensointuja olkkarissa

En sitten ehtinyt kirjottamaan jatkoa "vesipiste"-postaukseen, jossa piti esitellä kirjahylly, koska se ehti vaihtaa paikkaa muualle ja tilalle tulikin piano. Ja samalla hävisi se vesipistekin, että se ei kauaa ehtinyt siinä olemaan. Mutta väliäkös tuo, tavarat löytää aina paikkansa sitten jostain muulta. 





Tällaista onnenkantamoista ei oo vielä käynyt lahjoitetaan-sivuston kautta, mutta me tosiaan saatiin ilmaiseksi piano. Mies sattui huomaamaan heti ilmoituksen ja soitti samantien, että me otettaisiin ja me oltiin nopeita niin saatiin. Siinä oli lähemmäs 600 kävijää jo päivän päästä, että ottajia olis varmaan ollut.




Kuljetukselle tuli hintaa 160e tipin kanssa ja virittää se vielä pitää, mutta saa ensin levätä kuukauden verran, että tottuu uuteen kotiin.

Mä oon lapsesta asti haaveillut pianosta, joten tää oli nyt kun tarkotettu meille. Tietysti pitää oppia vielä soittamaan. Harpunsoitto onneksi tukee sitä, että pystyn jo jotain soittamaankin. Puolin ja toisin ne tukee hyvin toisiaan eli uskoisin, että pianon myötä kehityn myös harpun kanssa paremmin.


Väriltäänkin se on just täydellinen meille, samanvärinen kun meidän kattopalkit. Tosi tummanruskea, mutta ei ihan musta. Ja ihana kiilto, myös auringon valossa.




Googlettelulla ei paljoo muuta selvinnyt sen merkistä, kuin että se on japanilainen ja löytyi yksi myynti-ilmoitus, jossa joku möi vastaavanlaista ja jopa samanväristä hintaan 2000e, sillä erolla, että siinä oli 2 pedaalia ja meidän pianossa on 3. Ilmoituksen mukaan piano olis 90-luvulta ja varmaan pitää paikkansa. 

Syy miksi tää lahjoitettiin oli, että omistajat muuttivat, eivätkä jaksaneet alkaa säätää sen kanssa muutossa. Eli ilmeisesti ei ollut pikkurahan puutetta. Senkään perusteella, mikä oli nouto-osoite eli vähän varakkaampaa aluetta. No meille köyhälistölle kelpaa tämmöinen lahjoitus ja mä olen tästä maailman onnellisin ihminen vielä pitkään. Ja vielä onnellisempi, kun sillä oppii soittamaan.




Siitä asti kun me muutettiin tähän eli 2 vuotta oon katsellut tuota seinää, että joskus siihen vielä tulee piano. Se todellakin nyt kruunasi koko olkkarin ja teki oikein sielun tälle huoneelle. On se vaan niin kaunis sisustuselementti jo itsessään. Piste i:n päälle.  



Jotain koriste-esinettä sen päälle piti keksiä heti, että näyttää kodikkaammalta. Ruukut pitää vaan tuunata sopivammaksi.





On se vaan kaunis siinä. Mä olen rakastunut. Voiko omaan olkkariin olla rakastunut? Ainakin nyt jonkin aikaa leijun onnen kukkuloilla.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pienikin kommentti ilahduttaa :-)