maanantai 28. marraskuuta 2016

Stressiä karkuun saunaan

Niin se alkoi tämäkin viikko sairaslomalla. Viime aikoina on alkanut tuntua, että tuleekohan tästä blogin kirjoittelusta enää mitään. Oon pallotellut ajatusta, josko vaan löis hanskat tiskiin, mutta en sitten kuitenkaan haluaisi, kun tää on niin kiva harrastus ja vasta niin alkutaipaleella. Nyt tän kuukausia kestäneen sairastelun myötä siitä harrastuksesta on alkanut tulla velvoite ja stressi, kun huomaa miten päivät vaan vaihtuu viikoiksi ja taaskaan ei ole ehtinyt räpsimään kuvia uusista sisustusjutuista. 

Joka puolella näkee vaan asioita, mistä pitäisi kirjottaa blogiin ja joka puolella näkee asioita mitä pitää vielä tehdä. Joka huoneessa on muutostyöt suunnitteilla ja pää on niin täynnä sisustusta ja räkää, että järki lähtee.

Kai tässä pitää vaan olla armollisempi itselleen ja tehdä asioita siihen tahtiin, kun nyt rahkeet riittää. Olen sitten virallisesti huono bloggari, kun postaan vain kerran kaksi kuussa, mutta en luovuta. Tastelen tän tautikauden yli ja katsotaan sitten uudestaan, miten tilanne helpottuu.

Koko viikonloppu meni sängynpohjalla sairastaen ja eilen illalla menin höyryhengittelemään nenää auki saunan lauteille ja tajusin, kuinka sauna on se yksi ja ainoa paikka koko kodissa, joka ei kaipaa mitään sisustusmuutosta. Miten ihana pakopaikka kaikesta se tila onkaan. Juuri sellainen saunan pitää ollakin. Paikka missä voi heittää huolet ja murheet löylyveteen ja sulkea ittensä hetkeksi pois muulta maailmalta.



Meidän 3-4 hengen sauna on niin perus karvalakkimallin sauna kuin olla ja voi. Ja mä tykkään siitä just sellasena. En millään haluaisi lähtee modernisoimaan sitä maalaamalla lauteita ja seiniä ja vaihtaan kiuasta, vaan musta se on just täydellinen niin perinteisenä itsenään ja jopa vähän ankeana, kun se on niin riisuttu malli saunasta. Oikea minimalistin sauna. Ehkä just tuollaisena se muistuttaa mua Suomesta hyvällä tapaa. Puuta näkee täällä niin harvoin tai ei juuri koskaan sisustuksessa. Toki huonekaluissa, muttei rakenteissa. Mulle tää on palanen suomea ja omaa kansallisidentiteettiä ja silläkin niin erityinen paikka.

Hyvännäkösiä ne tummaksi maalatut saunatkin ovat kauniisti muotoiltujen lauteiden kanssa, mutta mä tuun vielä konservatiivisesti perässä kellastuneine pihkapaneeleineen. Ei mitään led-valoja, vaan kynttilä ennemmin palamaan.


Saksalaiseksi sähkösaunaksi meidän sauna on todella hyvä. Tulee kosteat ja kuumat löylyt. Ja jos en kauheasti valehtele, niin melkein jopa parhaimmat löylyt, mitä oon sähkösaunoissa ollut.



Sellanen ero suomalaiseen saunaan on, että meillä ei ole lattiakaivoa ollenkaan. Siellä ei siis lotrata veden kanssa, vaan suihkun jälkeen istutaan ja heitetään vettä vaan ja ainoastaan kiukaalle. Toki voihan sitä lotrata halutessaan itsensä päällekin, mutta mua ei huvita saunanautinnon päälle alkaa kuivaamaan lattioita. Sen verran hyvät ja kosteat löylyt siellä on, että ite entisenä megalotraajana oon jo tottunut siihen, enkä osaa enää edes kaivata sitä, että joka toinen kauhallinen pitäis kastella ittensä päälle.




Oma sauna, on se vaan niin parasta. Suomalaisessa kodissa se onkin itsestäänselvyys, mutta täällä ihan harvinaista luksusta. Nyt siitä nauttii jopa erityisen paljon. Joka kerta kun sitä istahtaa lauteille niin muistaa olla kiitollinen, että on oma sauna. 

1 kommentti:

  1. Meillä on saksalainen lattiakaivoton sauna ja ratkaisuni on vesi-imuri! Suosittelen, jos saat sen varastoitua lähelle saunaa.

    VastaaPoista

Pienikin kommentti ilahduttaa :-)