sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Ripaus retroa

Viime aikoina oon potenut jonkinlaista sisustusähkyä ja on tehnyt ihan hyvää pitää pientä paussia kaikesta, myös blogista. Mulla ainakin tuntuu nää asiat aaltoilevan sillein, että toisinaan on ihan kauhee buusti päällä sisustaa ja tehdä koko ajan jotain luovaa ja uusia hankintoja. Vastapainoksi tulee sitten aikoja, kun ei oikeestaan kiinnostaa yhtään. Ei jaksa lukea toisten blogejakaan, eikä selailla juuri pinterestiäkään.

Kuitenkin tässä sisustusähkyssä on ollut hyvät puolet, kun on voinut välillä keskittyä muihinkin harrastuksiin ja yleensä se vastapaino löytyy sitten musiikista. Muutenkin ollut sellanen onnellinen ja positiivinen draivi päällä omassa pikku elämänkuplassa, että oikeestaan vapauttavaa jättää nää "sisustusvelvoitteet" vähän taka-alalle. 

Se oma pää on vaan niin orientoitunut sisustamaan jatkuvasti, että välillä piti ihan hokee itelleen, että ei sun oikeesti tarvii. Ole välillä vaan tekemättä mitään ja nauti siitä kodista, mitä oot tähän asti tehny. Erittäin vapauttavaa sanoisin.

Nyt tässä kevään tullen se into sisustamiseen alkoi taas löytyä ja hyviä juttuja on tekeillä, mm. saunan pukkarin uusi ilme. Olohuone puolestaan jatkaa pikku muutoksiaan edelleen. 

Edellisen postauksen timanttituoli vaihtoi paikkaa lattiataulun luokse, niin sen tilalle jäi tyhjä tila, että mitäs siihen keksisi. 

Tällainen ihana ja aito -70-luvun kaunotar (no saattaa olla -60-luvunkin) löytyi käytettynä ja sopii mitoiltaan just passelisti paikkaamaan edellisen nojatuolin paikan. Sopivan pieni ja siro ja ihan täydellinen istua. Pyörivän ominaisuutensa vuoksi se on myös Romeon lempparituoli.




Valitettavasti se on vaan keinonahkaa eikä aitoa, mutta pinta on ihan moitteettomassa kunnossa. Ruma istuinpehmuste siinä on kankaasta, mutta heitin lampaantaljan päälle peitoksi. En usko, että jaksan sitä alkaa edes uudestaan päällystämään. Talja istuu sen päälle niin hyvin muutenkin.

Lisäretroilua tuli olkkariin lasisen putkikromatun pikkupöydän muodossa ja sekin on hakenut meillä vähän paikkaansa, mutta vasta nyt sai arvoisensa paikan, kun siirsin palmun pois taulun edestä. 


Samalla lähtöpassit sai se ruskea nahkamatto taulun edustalta ja tykkään, että ilme on nyt paljon ilmavampi ja lasipöytä päästää paremmin katsetta läpi takana olevaan lattiatauluun.

Ainoa miinuspuoli on, että päällislevy ammottaa tyhjyyttään. Kaikki kokeillut kukat ja koriste-esineet ei siinä kauaa pieniltä käsiltä säästynyt, joten katellaan sitä sitten tuonnempana eli n.vuoden päästä, heh. Ihme ja kumma, että alapuolen lehdet se on antanut olla rauhassa.


Aina mä sanon tän saman, mutta kyllä nää helmilöydöt, mitä ostaa käytettynä tuo vaan niin kauheesti iloa, että ei sitä samaa fiilistä saa, kun ostaa tusinatavaraa suoraan huonekaluliikkeestä.