sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Ysärihitin paluu

Tämä 90-luvulla suuren suosion saanut rottinkipallotuoli teki nyt paluun mun sydämeen. Kuinka moni näitä onkaan kyllästyksissään hylännyt nurkistaan ja niin myös joku täällä hampurissa, sillä bongasin tämän taasen mistäpäs muualta kuin lahjoitetaan-palstalta.

Tältä se näytti sillon (huonolaatuinen kännykkäkuva):

Kuva: Lahjoittajan ilmoituskuva (enkä muista hänen nimeä)

Ja tältä se näyttää nyt pikku tuunailun jälkeen:


Mattamustaa spraymaalia vaan päälle. Ei ihan riittänyt mun vajaa purkki, niin se on nyt maalattu vaan niiltä osin, mitkä on eniten näkyvissä. Pitää vetästä vielä kertaalleen uudella purkilla. 

Mietin kyllä, että olisin jättänyt alkuperäiselle puulle, mutta harmi vaan se ei oikeen käynyt tohon tilaan. Tuntuu vaan sääliltä maalata hieno puu piiloon, mutta on se musta väri vaan mun mieleen ja mentävä sen mukaan, mikä sopii tähän kyseiseen olohuoneeseen.

Antiikkinen daybed, joka oli ikkunoiden edessä, meni myyntiin ja sydän verellä siitä luovuin. Johan se 6 vuotta oli mulla ja alkoi suoraansanottuna kyllästyttämään, eikä säilytystilaa ole. Toisaalta kun malttaa luopua vanhasta, niin saa uutta tilalle. Nyt tää olkkarin puoleinen tila on sitten ihan uudistusten alla ja en ole tullut katumapäälle, päinvastoin. Ihanan raikasta, ilmavaa ja kepeempää.



Eikä muutkaan perheenjäsenet ole pistäneet pahakseen näitä muutoksia.

Uusi ommeltu päällinen oli niin karsea, että päätin kurkata, miltä alla oleva alkuperäinen kangas näyttää. Olihan siinä vähän tahroja, muttei lainkaan niin paha kuin aattelin. Mutta kyllä mä siihen aion uuden päällisen kuitenkin ommella. Suuri valinnanvaikeus vaan, että minkä värisen. Nykyinenkin olis ihan käypä, kun sen vaan pesisi tahroista puhtaaksi, tai jopa värjäis, mutta löysin niin ihania kangasvaihtoehtoja, että uusi kangas siihen tulee. Odottelen vaan näytepaloja postista. Jotenkin tuo alkuperäinen on niin mitäänsanomattoman värinen ja olonen. Onneksi oli ylimääränen lampaantalja peittämään likatahrat.



Nyt on tosi kova into päällä pistää tuo tila kotoisaksi. Hyllytasot ammottaa tyhjyyttään edelleen. Viimeksi tänään koitin, miten onnistuisi laittaa kynttilälyhdyt takaisin ja luovutin heti kättelyssä, ei onnistunut. Pienet innokkaat kädet oli heti niitä riepottelemassa ja yhden lasin se on saanut jo rikki.

Ja vihreetä mä kaipaan lisää, eli huonekasveja pitää hommata. Jostain syytä kissat ja lapsi antaa olla niiden ihan rauhassa.

Kyllä mä olen nyt aika iloinen tästä löydöstä ja vielä iloisempi, kuin kaikki on valmista. Onko sisustajalla koskaan valmista, ööh ;-)

maanantai 1. toukokuuta 2017

Diy ruokapöytä




Idea uudesta ruokaryhmästä lähti, kun näin puoli-ilmaseksi myynnissä olevat 4 puutuolia. En taas voinut jättää tarttumatta tilaisuuteen ja niin ne ihanuudet pääsi meille uuteen käsittelyyn.



Väriksi valitsin mustan, koska halusin kontrastia pöydän kanssa ja meillä on muutenkin musta-valkoista niin paljon, että halusin pitää yhtenäisen linjan. Puunväristä mietin myös, mutta tuolit oli sen verran huonossa pinnassa, että niissä olis ollut niin paljon enemmän hommaa, että maalauksella sain pinnan virheet helpommin peittoon, ja ennenkaikkea nopeammin.

Mä oon vähän sellanen sisustaja, että kun saan jonkun idean, niin se pitää saada heti toteutettua. Siispä uusi ruokapöytä tuoleille piti myös saada heti. Luovuus kukkimaan ja aivonystyrät miettimään, millä loihdin hetkessä uuden pöydän kotoa löytyvistä materiaaleista.

Uusien huonejärjestelyiden myötä mies joutui luopumaan omasta huoneestaan ja siitä jäi ylimääräiseksi lasinen työpöytä ja siinä olikin hyvä pöytälevy käyttöön. 2 vanhaa singerin runkoa meillä on myös viime ajat vaan etsineet paikkaa ja toinen niistä enemmänkin vaan ylimääräisenä. Joten niistä jalat ja lasilevy päälle.


Yks tuoli on vielä maalaamatta ja pari tuolia kaipaa viimestä maalipintaa. Melkein valmista. Saa nähdä millon intoa riittää saattaa tää projekti loppuun asti. Toinen singerin runko piti maalata myös valkoiseksi ja sekin vielä kaipaa viimeistä maalikerrosta. 


Vieraita jos tulee niin päihin saa 2 ylimääräistä tuolia. Vanha pyöreä ruokaryhmä siirtyi keittiöön ja sopi sinne paremmin kuin olisin uskonut. 




Ite tykkään, että lasi tuo ilmavuutta läpinäkyvyydellään ja samalla se on mukava kontrasti uutta ja vanhaa singerin runkojen kanssa. Tuolit on taas enemmän skandinaavista tyyliä, mitä mä kaipasinkin vähän lisää tähän tilaan.

Lasipinta on helppo puhdistaa ja toistaiseksi meillä ruokailee olohuoneen puolella vaan aikuiset. Silläkin tää ratkaisu oli tarpeen, että keittiöön saatiin toinen 4 hengen ruokaryhmä, jossa tapahtuu sottasemmat perheen ruokahetket Romeon kanssa. On vaan laattalattia putsattavana ;-)

Pöytätabletit pitää vielä ostaa tai itse tehdä, koska lautasta ja varsinkaan kuumaa lautasta en jotenkin raaski laittaa suoraan lasia vasten.

Jossain vaiheessa mä haluan ihan kunnon ison 6-8 hengen ruokaryhmän, mutta sen suunnittelu, että millaisen mä lopulta haluan, ottaa nyt aikaa. 


sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Ripaus retroa

Viime aikoina oon potenut jonkinlaista sisustusähkyä ja on tehnyt ihan hyvää pitää pientä paussia kaikesta, myös blogista. Mulla ainakin tuntuu nää asiat aaltoilevan sillein, että toisinaan on ihan kauhee buusti päällä sisustaa ja tehdä koko ajan jotain luovaa ja uusia hankintoja. Vastapainoksi tulee sitten aikoja, kun ei oikeestaan kiinnostaa yhtään. Ei jaksa lukea toisten blogejakaan, eikä selailla juuri pinterestiäkään.

Kuitenkin tässä sisustusähkyssä on ollut hyvät puolet, kun on voinut välillä keskittyä muihinkin harrastuksiin ja yleensä se vastapaino löytyy sitten musiikista. Muutenkin ollut sellanen onnellinen ja positiivinen draivi päällä omassa pikku elämänkuplassa, että oikeestaan vapauttavaa jättää nää "sisustusvelvoitteet" vähän taka-alalle. 

Se oma pää on vaan niin orientoitunut sisustamaan jatkuvasti, että välillä piti ihan hokee itelleen, että ei sun oikeesti tarvii. Ole välillä vaan tekemättä mitään ja nauti siitä kodista, mitä oot tähän asti tehny. Erittäin vapauttavaa sanoisin.

Nyt tässä kevään tullen se into sisustamiseen alkoi taas löytyä ja hyviä juttuja on tekeillä, mm. saunan pukkarin uusi ilme. Olohuone puolestaan jatkaa pikku muutoksiaan edelleen. 

Edellisen postauksen timanttituoli vaihtoi paikkaa lattiataulun luokse, niin sen tilalle jäi tyhjä tila, että mitäs siihen keksisi. 

Tällainen ihana ja aito -70-luvun kaunotar (no saattaa olla -60-luvunkin) löytyi käytettynä ja sopii mitoiltaan just passelisti paikkaamaan edellisen nojatuolin paikan. Sopivan pieni ja siro ja ihan täydellinen istua. Pyörivän ominaisuutensa vuoksi se on myös Romeon lempparituoli.




Valitettavasti se on vaan keinonahkaa eikä aitoa, mutta pinta on ihan moitteettomassa kunnossa. Ruma istuinpehmuste siinä on kankaasta, mutta heitin lampaantaljan päälle peitoksi. En usko, että jaksan sitä alkaa edes uudestaan päällystämään. Talja istuu sen päälle niin hyvin muutenkin.

Lisäretroilua tuli olkkariin lasisen putkikromatun pikkupöydän muodossa ja sekin on hakenut meillä vähän paikkaansa, mutta vasta nyt sai arvoisensa paikan, kun siirsin palmun pois taulun edestä. 


Samalla lähtöpassit sai se ruskea nahkamatto taulun edustalta ja tykkään, että ilme on nyt paljon ilmavampi ja lasipöytä päästää paremmin katsetta läpi takana olevaan lattiatauluun.

Ainoa miinuspuoli on, että päällislevy ammottaa tyhjyyttään. Kaikki kokeillut kukat ja koriste-esineet ei siinä kauaa pieniltä käsiltä säästynyt, joten katellaan sitä sitten tuonnempana eli n.vuoden päästä, heh. Ihme ja kumma, että alapuolen lehdet se on antanut olla rauhassa.


Aina mä sanon tän saman, mutta kyllä nää helmilöydöt, mitä ostaa käytettynä tuo vaan niin kauheesti iloa, että ei sitä samaa fiilistä saa, kun ostaa tusinatavaraa suoraan huonekaluliikkeestä.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Lattiataulu

Olohuoneessa tapahtuvien huonekalumuutosten myötä oon alkanut kaivata myös värimuutosta. Mustavalkoisuuden rinnalle on nyt tullut pakkomielle alkaa puskemaan väriä sekaan, ja mielellään oikein kunnolla kun kerran aletaan laittamaan. 



Antiikkinen nojatuoli lähti uuteen kotiin. Pitkään sitäkin harkitsin, että raaskinko myydä, mutta en mä siitä loppujen lopuksi edes niin paljon tykännyt. Joku ihme vaikeus silti luopua, mutta nyt kun se on poissa, niin on vaan helpottunu olo siitä tilanviejästä. 

Oikeastaan tähän ei ole tullut mitään uutta, uutta on vain huonejärjestys. Antiikkinen nojatuoli vaihtui moderniin nojatuoliin ja toiselta puolelta olkkaria sohvan yläpuolelta otin taulun lattialle. Harmaa talja vaihtui siniseen taljaan. Näin pienillä muutoksilla tuo tyhjä tila sai uuden ilmeen ja kaipaamaani väriä.


Taulun laittaminen lattialle oli vaan villi kokeilu ja päähänpisto ja ainakin vielä se tuntuu olevan aika hyväkin päähänpisto. Sillä on kuitenkin sen verran kokoa 120x100cm. Seinien maalaaminen ei nyt tule ainakaan vielä ajankohtaiseksi ja pysyvät valkoisena, mutta sitä vastoin tauluilla voi tuoda väriä ja kontrastia. 




Seinälle jos sen laittais, niin se jäis hölmösti amppelien taakse ja olis turhan täyteen tupatun näkönen, olkoon siis rennosti lattialla. Makkarista otin tummanruskean nahkamaton alle, kun halusin vähän lämpöä sekaan, mut sitä vielä makustelen kunnes parempi osuu kohdalle. Tummempi vihree olis ihan nappiosuma.




Ja ennenkun joku ehtii aatella, että tuo kukkakin lattialla peittoaa taulua liikaa, niin sekin on siirtynyt jo toiseen paikkaan ja sen tilalla on krominen matala lasipöytä. En vaan ehtinyt alkaa ottamaan uusia kuvia enää, joten mennään näillä kuvilla nyt. Mä olen turhan nopea liikkeissäni. Toisaalta taulun tarkoitus onkin olla taustalla esillä eikä edessä esillä.



Keinonahkanen pikkutyyny on itse ommeltu ylijäämäpalasesta. 





keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Epävarmasta varmaksi

Ihanaa, uusi sisustusvuosi on alkanut reippaasti. Blogin puolella hiljaisemmin, mutta kotona on tapahtunut paljon muutoksia ja aherrettu oikein urakalla. Luvassa siis paljon kaikkea uutta.

Olohuoneen maton vaihdon myötä ja jo aiemmin on alkanut tuntua, että kaipaan vähän uudistusta olkkariin. 1-2 vuotta kun katselee samoja huonekaluja, niin alkaa kaipaamaan jo pientä muutosta.

Vuoden päivät oon miettinyt antiikkisen ison lipaston maalaamista ja siitä onkin oma postaus viime vuoden maaliskuulta, kun sitä pohdiskelin. En kuitenkaan sillon uskaltanut ryhtyä hommaan. Täältä voit lukea siitä.

Nyt tuli sitten raja vastaan ja en vaan yksinkertaisesti kestänyt katella sitä enää. Se oli ennen joulua myynnissä, kun ajattelin että nyt se saa lähteä ihan kokonaan meiltä. Tuntui vaan, että mä en kestä enää hetkeekään katella sitä, ihan totaalinen yliannostus. 

Sit kuitenkin peruin mieleni ja otin myynti-ilmoituksen pois. Keksin, että se vois sopia meidän isolle käytävälle kunhan ensin maalaan sen mustaksi. Tarkoitus oli vaihtaa siellä oleva kiiltävä iso valkoinen moderni melkein samankokoinen lipasto päikseen tän kanssa.

Lopputulos oli just mitä mä toivoin tai vielä parempi. Ja se sai myös uuden mahdollisuuden jäädä omalle paikalleen. Nyt mä tykkään siitä taas ihan ku uutena.

Tässä ennen kuva. Jonkun mielestä varmaan pilattu maalauksella, mutta meidän sisustukseen se käy mustana nyt niin paljon kauniimmin. Kokonaiskuvia tulee nähtäväksi myöhemmin, kun nyt ei voi kaikkea paljastaa kerralla ;-) 




Kameran valo taas vähän vääristää, kun näyttää vaaleempia laikkuja. Livenä se on kuitenkin ihan mattamusta ja tosi onnistunut, vaikka ihan itse maalasinkin. Ja huomaa muuten lapsiperheen kun lipaston alunen on täynnä leluja :-)

Kiitos jälleen kerran kalkkimaalille, joka tekee maalaamisesta niin helppoa. Käytin maalaamiseen vaahtomuovisivellintä, ja sillä saa tosi tasaista ja kaunista jälkeä. Melkein kuin ruiskulla olis maalattu. Vaatii vaan useemman kerroksen, koska se tekee niin ohuen kerroksen, mutta tässä asiassa maltti on valttia. 

Viimeseks kahdeksi kerrokseksi käytin ihan tavallista mattamustaa maalia kalkkimaalin sijasta, koska se oli sen verran kaunis samettinen matta viimeistelemään pinnan. Kalkkimaalin tein tälläkin kertaa ihan itse kalkkijauheesta, huonekalumaalista ja vedestä sekotettuna. 


Koristeasetelmia mä vasta opettelen ja tähän en halunnut mitään muuta kuin musta-valkoista ja metallia tuomaan modernimpaa kontrastia.

Meidän hääkuva sai ympärilleen sarvet ja valkosen kaveriksi maalasin samoilla lämmöillä mustan sarven. Näitä kun oli jemmassa vielä muutama. Sopii hyvin meidän yhteiseen yin ja yang- juttuun. Ja siinä me sit ollaan kaksi kovaa luuta,  tumma ja vaalea sulassa sovussa.




lauantai 24. joulukuuta 2016

Tunnelmallista joulua!

Ja niin tuli meillekin valkea joulu :-) Tänä vuonna ollut joulufiilis erityisen hukassa pitkän sairastelun vuoksi, mutta mikään ei nostata fiilistä paremmin kuin askartelut ja leipomukset. Siispä sakset käteen ja luomaan lumista tunnelmaa ikkunoihin. 

Tässä oli mun sairaslomaviikon aikaansaannokset. 2 päivää niihin meni hissukseen leikellä. Pikku assistentti oli innoissaan ja voitte vaan kuvitella minkä näkönen meidän olkkari oli siitä paprisilpusta, minkä se innoissaan levitti ympäriinsä. Näytti siis oikeeasti siltä, että meijän olkkariin on satanut lunta.


Piparitaikinankin sain aikaiseksi, mutta yhtään piparia ei säästynyt enää aattoon asti. Sen sijaan aatoksi leivoin ekaa kertaa maustekakun, joka olikin niin helppo, että jopa minä onnistuin siinä.

Lapsi kun nukkuu niin olkkari pääsee heräämään oikein jouluiseen tunnelmaan. Voi laittaa kynttilät palamaan ja ihan vaan rentoutua ja fiilistellä huomista. Muuten en tänä vuonna mitään joulukoristeluja tehnyt. Joulukuusi, kynttilät ja takkatuli riittää ihan hyvin nyt meille tänä vuonna. Toivottavasti ensi joulu menis terveemmissä merkeissä ja pääsis panostaan oikein kunnolla jouluisiin askarteluihin.





Lyhtyjen lasit ihan täynnä pieniä sormen-tai kädenjälkiä täynnä. Noh, se luo vaan tunnelmaa, kun paistaa elämä läpi :-)

Loppujen lopuksi musta tuntuu, että tää joulu on tullut kuin itsestään ilman minkäänlaista joulustressiä tai pakkoa ehkä juuri siksi, kun joutu ottaa sen asenteen, ettei ehkä olla jouluksi terveitä ja tekee sen minkä pystyy. 

Tää taitaa olla 3. vuosi putkeen Saksassa ja on pitäny ite opetella tekemään perinteiset suomijouluruoat. Ehkä harjoitus tekee mestarin ja nyt tuntu että kaikki solju vaan ilman mitään ongelmia. Mä oon viikon sisään saanu itteni täysin jouluhurmokseen, vaikka en päässyt tänä vuonna kertaakaan edes joulumarkkinoille, mitä odotan aina joulusta jouluun. Hampurin paras vuodenaika.


Joulukuusi meillä jäi koristelujen osalta hieman yläpainotteiseksi, kun kissojen ja Romeon takia ei viitti kovin alaoksille palloja ripustella. Mutta samapa melkein kun kuusi on saanut olla molempien osalta rauhassa.




Sammakot pääsi taas paraatipaikoille yläoksille. Mun lempikoristeet.



Eipä taida siellä Suomessakaan kovin lumiset maisemat olla, Lappia lukuunottamatta, joten tässä teille vähän lumihiutaleita lisää.






Nyt kun kello on jo yli puolen yön niin on sen viimeisen perinteen aika, eli silmät ristissä paketoida loput lahjat kuusen alle, kun muu väki jo nukkuu. Ihan parasta. 


Toivotan oikein rauhallista ja ihanaa joulua!