Vanha viltti

Jos jotain asioita Suomesta kaipaa niin itsepalvelukirppikset, koska niitä ei täällä päin ole. Täällä on vaan yksittäisiä kirpparitapahtumia, johon ihmiset menee myymään yhdeksi päiväksi ja niissäkin on toki oma tunnelmansa. Tai varsinkin juuri sitä tunnelmaa kun pöydän takana on ihan oikea myyjä ja ihmisiä aina paljon. Mutta välillä kaipaa sitä, et voi mennä vaan kirppikselle tappaan aikaa.

Täällä on kuitenkin yksi iso kierrätyskeskusketju Stilbruch ja siellä on aina välillä kiva käydä pyörimässä. Lähinnä käyn kattelemassa huonekaluja ja piensisustustavaraa, mut nyt piipahdin vaatepuolella myös ja yllätyin kuinka hyväkuntosta tavaraa siellä olikaan. Sieltä sitten löysin tämän ihanan aarteen. Vanha retroviltti.

Parhaat ostokset on kun ne syntyy rakkautta ensisilmäyksellä-fiiliksellä. Olin jo ostopäätöksen tehny, ennenkun katoin mikä mahtaa olla hinta. 4e! Ei siis todellakaan hinnalla pilattu. Kuntokin ihan älyttömän hyvä, vaikka näkee toki, ettei se ihan uusi ole. Mua ei pieni elämisen historia siinä haittaa, koska se ei oo millään lailla kauhtunut eikä nukkaantunut.

Meillä on ikean valkoinen torkkupeitto mistä mä tykkään myös tosi paljon, mutta sitä on kiva pitää valkosen sohvan suojana ja tuntuu, ettei sitä jaksa sit aina repiä päälle ja sitten taas viikata päiväksi sohvan suojaksi. Tää 4e sijoitus tuli siis ihan tarpeeseen ja eniten juuri siksi, et se mätsää tuon sinisen lampaantaljan kanssa niin hyvin yhteen.

Mielenkiinto heräsi, että mikä tän viltin tarina on ja nopeella googlauksella selvis, että tää Ibena on saksalainen firma, joka on jo vuodesta 1826 tehnyt kodintekstiilejä. Olis kiva tietää, minkä vuoden malli tuo viltti on. Sehän näyttää aika retrolta, mutta voihan se olla uudempaakin tuotantoa. Toisaalta toi tuotelappu näyttää aika seitkytlukulaiselta myös.

Mä tykkään tästä kuviosta ja noista väreistä niin paljon. En ees tiedä miksi, koska mä en muuten oo niin kauheesti kukkakuvioiden perään enkä edes retrokamojen, kun sitä oli jossain vaiheessa vähän liikaa ja joka tuutista. Ai että, miten tää onkin ihana ja kirppislöydöt halvalla jos mitkä tekee sisustajan onnelliseksi. Sininen ruusu oli meillä häiden teemakukkana, joten täähän sopii sit hengeltäänkin hyvin meidän kotiin. 

En tiedä osaako sitä aina viikata niin säntillisesti, ku se on niin paksu pönkkö. Jollain tapaa mä tykkään siitäkin et se on tollein vaan rennon mytyssä ja kuohkeena sohvalla ja oikein kutsuu allensa iltasin loikomaan.

Ja pettämätön yhdistelmä on tietenkin reinot. Kohtahan pitää ostaa Romeollekin omat pikku reinot, että on koko perheellä samanlaiset tohvelit.

Tänään on just sellanen tunnelmallinen lauantai-ilta, kun tekee mieli vetää reiskat jalkaan ja laittaa takkaan tulet ja kynttilät palamaan. Ulkona sataa syksyiseen tapaan vettä, eilinen Vain elämää-jakso on vielä kattomatta ja uusi virkkaushomma tekeillä. 

Samalla ajatukset on vuodentakaisessa päivässä, kun juuri tähän aikaan olin synnytyssalissa melkein ponnistusvaiheessa ja aamuyöstä minusta tuli Romeo-pojan äiti. Juuri oikea hetki käpertyä viltin alle muistelemaan niitä ikimuistoisia hetkiä ja tuntea vaan syvää kiitollisuutta ja onnellisuutta elämästä. Sen suurempaa rakkautta elämässä ei ole kuin äidinrakkaus ja on ollut etuoikeutettua päästä kokemaan se.