Hyllykön uusi paikka

Meillä on eletty pitkää flunssakautta ja silläkin blogin kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Mutta jatkan siitä, mihin viimeksi jäin. Eli pianon tulon myötä hyllykkö ja vasta perustettu vesipiste joutui lähtemään ja meillä onkin ollut aikamoista puljaamista huonekalujen kanssa, että mihin ne laitetaan. Mutta löytyihän se paikka. Möin rakkaan crosstrainerini pois, nyyh (otin salijäsenyyden) ja sen tilalta taas vapautui hyvä paikka hyllykölle. Ison käytävän päässä makuuhuoneiden välissä. 

Kuvaaminen oli melko haasteellista keinovalossa, koska päivänvalo ei vaan yksinkertaisesti riitä tuossa tilassa ja varsinkaan tähän vuodeaikaan. Kuvista tuli vähän sinertäviä.

Erittäin käytännöllinen ratkaisu tuli siihenkin, että saatiin alahyllylle nyt kaikki kissanruoat lajiteltua, koska niiden ruokintapiste on vastapäisellä seinällä.

Tosiaan saatiin tämäkin huonekalu lahjoitetaan-sivuston kautta. Meillä käy kyllä uskomaton tuuri näiden kanssa. Vaikka kyllähän mä sitä aika usein toisinaan selailen, koska siellä sitten pitää olla salamannopea jos meinaa jotain hyvää saada.

Tää oli jostain toimistosta, mitä ne tyhjäsi kokonaan kaikista kalusteista. Mutta aah, niin täydellinen meille. Messinkiä ja koivuvaneria. Materiaalina just niin täydellinen myös. Se on siro, mutta samalla siinä on sellasta loftmaista rouheutta.

Vielä siinä ei hyllynpäällisten sommittelujen osalta oo mitään sen suuremmin sisustettu. Kirjatukia tartteis, jotka aion ite tehdä joskus vielä. Ja muutkin aikaisemmat esineet muutti muihin kohteisiin hyllyn siirron myötä. 

Puukarahka oli sellanen yhden illan nopea diy-homma, kun olin säästellyt noita oksia jos niistä jotain vielä kehittäis. Näytti niin orvon tyhjältä ylähylly, että jotain muhkeeta piti saada siihen. Ja tietenkin heti, eikä ens viikolla. Joten se oli hetkessä mustaksi maalattu ja sitten vaan juuttinarua ympärille.

Lampun paikkaa joutu kans muuttamaan, kun ennen se roikkui solmussa. Nyt laitoin sen vaan rennosti sivuun naulaan roikkumaan ja oikeestaan aika kiva niin. 

"Talvella"

Sisustushommat on ollut viime päivinä hieman jäissä. Suuri innostus oikeestaan tyssäsi siihen, että yhden taulun seinälle saaminen kesti viikon. Kuinka vaikeaa se voikaan olla saada porattua yksi vaivainen ruuvin reikä seinään. Siinä viikon aikana meillä kävi kääntymässä kaksi eri käytävän mattoa juurikin tuohon samaan tilaan ja innoissani olin tekemässä uudesta kokonaisuudesta blogipostausta. Eipä käynyt onni mattojen kanssa, joten etsintä jatkuu edelleen. Mä olen ollut aina sitä mieltä, että maton valinta on kaikkein vaikeinta sisustamisessa ja sitä se tuntuu olevan edelleenkin.

Muutenkin on tuntunut hyvältä keskittyä välillä ihan muihin asioihin kuin sisustukseen. Täällä on ollut ihan mahtavat kelit, joten olen vain ulkoillut, urheillut ja soitellut kitaraa. Miehelläkin oli 3 päivää putkeen vapaata, niin on ollut ihana viettää yhteistä perheaikaa ja nähdä myös ystäviä. Upouudet rullaluistimet on korkattu ja voi vitsi miten mahtavalta tuntui luistella. Muutama päivä riittää vielä tätä kevätaurinkoa, kunnes alkaa sadejakso, niin sitten voi taas viihtyä sisällä sisustelemassa. 

Nyt on taulu kuitenkin seinällä ja se sai nimekseen "Talvella". Sen suunniteltu nimi oli "Talven hippusia", mutta koska ne hippuset ei sitten näyttänytkään valmiina hyvältä, niin se jäi ilman niitä.

Ne hippuset oli vaan jotenkin liikaa, vaikka aluksi tuntui, että se on niin pelkistetty, että kaipaa jotain viimeistelyä. Lopputulos olikin ylityöstetty ja sain ne onneksi pois, ettei tuo alkuperäinen pohja kärsinyt. Akryyliväri ei ehtinyt kuivua niin märällä siveltimellä ja kankaalla ne sai ikäänkuin kumitettua pois. Hopeamaalilla olin tehnyt siihen ikäänkuin lehtiä tippumaan, mutta ei se vaan toiminut tässä työssä. Mulla on aikaisempi taulusarja, jossa on vähän vastaavanlainen puu ja siinä se toimi. 

Mä halusin tehdä jotain tosi vaaleasävyistä, ei niin abstraktia kuin yleensä mun tyyli on ja jotain tosi yksinkertaista. Tästä työstä mä kyllä tykkään. Juuri se äärimmäinen yksinkertaisuus tekee siitä mielenkiintoisen. Ja olen erittäin tyytyväinen värisävyihin. Savuisen vaaleansinistä ja harmaan hopean eri sävyjä. Värien sekoittaminen onnistu vaan ihan kerralla tosta vaan. Joskus saa sekoitella ikuisuuden värejä eikä haluttua sävyä tahdo millään löytyä, niin tätä oli silläkin ihana tehdä, kun sävy oli heti aivan tuurilla nappiin. Kiva onnistuakin välillä mun betoni- ja mattosekoilujen jälkeen.

Minusta yksi vaikeimpia kuvattavista asioista on maalaukset. Varsinkin kun vasta opettelen järkkärin käyttöä. Tosi vaikea saada värisävyt pysymään oikeanlaisina ja jokaisen koneella on kuitenkin vähän eri asetukset, niin ei niistä koskaan saa ihan realistista kopiota. Maalaukset näyttää aina paljon paremmalta livenä, kun näkee paremmin kaikki yksityiskohdat. Tässä nyt maalaus lähikuvassa, jotta näkee vähän paremmin pinnan. Tässä työssä käytin pikkaisen struktuuria pohjaan tuomaan elävyyttä. 

Ja nyt mä jo toivon, että tulevalta Barcelonan matkalta löytyisi noihin pikkutauluihin jotain uutta. Nehän on vaan ihan väliaikaiset kuvat, kunnes löytyy jotain tosi iskevää. Väreiltään kans paljon hillitympää, kuin nuo nykyiset.

Sitten raotakin salaa seuraavaa projektia, joka on jättimäisen antiikkisen lipaston maalaus mustaksi meidän olkkarin ns. vanhalla puolella. Mies tosin hankaa vielä vastaan, että ihan täyttä siunausta en ole asialle vielä saanut, mutta eiköhän se myönny, kun se pohjamaalinkin jo osti. Tosin se ei ehkä tiennyt, mihin tarkoitukseen ;-)

Ps. Samalla myös huomasin, että maljakkoon oli unohtunut vanhojen ruusujen vesi ja se on ihan likainen. Olipa onni, että otin kuvan, niin ei ehtinyt kuivahtaan vihreeksi leväksi. Siellä killui yksi mustekynäkin.

Betonikokeilu

Taulun maalausta en ehtinyt vielä aloittaa, kun sain idean, että laittaisin kuitenkin niiden jakkaroiden yläpuolelle hyllytason ja taulun sitten sen yläpuolelle. Varastossa sattui olemaan juuri sopivan mittaista 140cm pitkää lautaa. Tai ne laudat on meidän vanhan sängyn sälepohja ja juuri siksi sen säästinkin, että jossain vaiheessa niistä puuosista jotain uusiokäyttöä varmasti keksii. Tää oli kun tilattu nyt tohon tilaan mittojen puolesta. Mä olen niin laiska kaivamaan pistosahaa esiin ja pöllyttämään sahanpurua. 

Yksi lauta oli kuitenkin liian kapea niin liitin 2 kätevästi yhteen. Tämä pieni vaihe kesti tosin yhden päivän. Mulle käy lähes poikkeuksetta aina niin, että kun saan ensimmäisen ruuvin porattua, niin akkuporakoneen akku hyytyy. Laturia ei tietenkään löydy mistään. Joten kaikkinensa laturin löytyminen ja lataaminen vei tätä projektia päivällä eteenpäin.

Sitten betonikokeiluun. Idea tuli Pinterestistä, jossa joku oli tehnyt pöytätason niin, että vuorasi vaan pinnan betonilla. Näin siitä ei tule niin painavakaan. Ajattelin, että pääsisin helpommalla kun alkaa leikkeleen pistosahalla muottia lastulevystä. Nähtäväksi jää kuinka tää tulee onnistumaan vai olisko muotin teko loppujen lopuksi sittenkin helpompi. Onneksi on puutavaraa jemmassa vielä koko sälepohjan verran, niin ei haittaa vaikka tää jää ihan hukkakokeiluksi.

Mulla on ollut jo pitkään betonijauhesäkki ostettuna, kun nää betonityöt on kiehtonut jo pitkän aikaa ja ideoita olis vaikka kuinka. En vaan ole saanut itsestäni irti alkaa kokeilemaan. Ja tosiaan en muista yhtään otinko vaan ihan summamutikassa jonkun betonisäkin vaan, sillä sen pitäisi olla koostumukseltaan hienojakoista ja tämä ei nyt ihan niin hienojakoista ollut. Värikin oli jotenkin ihan karseen tumma, mutta kun ei ole kokemusta, niin en tiedä kuinka paljon se vaalenee kuivuessaan. Ripottelin siihen pintaan sit vähän kipsijauhetta sekaan ja silotin lastalla pinnan. Siitä tuli ainakin mukavasti vaaleaa väriä mukaan elävöittämään pintaa.

Saa nähdä tuleeko tästä yhtään mitään. Kuivuminen kestää 3-7 päivää, joten malttia malttia vaaditaan. Kasvattaa vähän kärsivällisyyttä, kun olisin jo niin utelias näkemään lopputuloksen. Erityisesti mua ilahduttaa tuo pieni halkeama. Se tuo heti juuri sitä betonimaista fiilistä, mitä tällä haen. 

Vielä en ole niin pitkälle miettinyt, että miten teen sivut, koska nythän tuo märkä betoni vaan valu reunoilta alas. Koostumukseltaan betoni on niin erilaista kuin kipsi, jossa on sidosta paljon enemmän ja se pysyy sillein kasassa. Jos ei muuten niin vedän sivut kipsiseoksella, jossa on vaan vähän betonia seassa, että saan siihen kunnon reunat. Sitten hion ja maalaan ne jollain tehostevärillä. Ja toinen kysymysmerkki on, mitä nuo puuosat tykkää jos jätän sen vaan laiskasti yksipuoliseksi. Märän betonin kosteus voi vääntää niitä, että se ehkä vaatii vuorauksen molemminpuolin kauttaaltaan. Eli tuplakuivumisaika. Mutta jos tää nyt onnistuu niin ehkä sitten kannattaa panostaa ja vetäistä pohjakin samalla vaivalla. Jatkossa mä kyllä teen muottivalun. Pitää kysyä rautakaupasta jos ne antais ylijäämäpaloja sahauspalvelussa, niin ei tartteis ite sahailla :-)

Täytyy seuraavan kerran katsoa rautakaupassa nuo betonilajikkeet uudestaan. Ihan tällaisiin dekojuttuihin on ostettavissa myös oma betoninsa, mutta hinta on noin viisinkertainen. Jotenkin luulen, että hinnan nostaa vaan se, kun paketissa lukee dekobetoni ja sitä myy askarteluliike, kun taas samaa tavaraa myy rautakaupat muutamalla eurolla säkki. Tästä otetaan selvää ja sit alkaa kunnon betonitehtailu. Mielenkiintoinen materiaali ennen kaikkea. 

Melkein valmista

Edellisestä postauksesta "Keskeneräistä" olen edennyt vaiheeseen "melkein valmista". Pinnat sai uutta väriä ja muutos on oikein raikas. 

Jakkarat olin suunnitellut sprayaavani kahdella eri vihertävän sävyllä, mutta onneksi päätin muuttaa suuntaa viime hetkellä. Mulla oli jääny pikkasen purkin pohjalle korkeakiiltosta valkoista maalia ja se oli ihan nappivalinta, koska kaikki muutkin kalusteet ympärillä on korkeakiiltoista valkoista ja näin linja jatkuu yhtenäisenä. Pikku piristeeksi merkkasin ne vielä ykkös- ja kakkosjakkaraksi. Jakkaran vanerireunat pitää vielä putsata maalin jäämistä, mutta en malttanut olla laittamasta kaikkia jo kuvattavaksi paikoilleen ja teen loppusilaukset sitten myöhemmin. Kuten sanottu, melkein valmista :-)

Jakkarat on sellanen kiertopalkintotavara tai enemmänkin hylkiöt kaverilta kaverille. Ne kuului alunperin yhdelle kaverille, joka muutossa antoi ne toiselle kaverille ja hän taas muutossa mulle. Terveisiä vaan Nooralle ja Karolle Suomeen :-) Toivottavasti näihin ei liity mikään Suomeenmuuttokarma, vaan voin jatkaa huoletta asumista täällä. Varsinkin kun ne sai nyt ihan uuden ilmeen ja jatkoaikaa meidän kotona. 

Kukkaruukku sai haalean lohenpunaisen sävyn ja pääsimpäs taas käyttämään lehtihopeaa, kun viimeistelin siihen tuollaisia epämääräisiä salmiakkikuvioita ja rikoin vähän hopean pintaa kulutetun näköiseksi.

Oksat spraymaalasin hopealla. Ne poimin meidän kadun varrelta oman pihan puolelta ja olin aika pitkään katsellut sitä oksakasaa siinä. Väri ei ole ihan niin kova kuin hopea on yleensä. Sävy on enemmänkin sellainen shamppanja, mutta purkissa lukee hopea. Ei niin kova ja kylmä kuin hopea vaan sellainen lämpöinen hopea, miten sitä nyt kuvailisi. Oikein kiva väri ja mietin kovasti mihin muualle mä sitä lykkäisin, kun ihastuin niin siihen. Ja samalla mietin mitä teen niille kahdelle vihertävälle spraypurkille, mitkä varta vasten jakkaroita varten ostin. Toivottavasti on kuitti tallella, niin saan vietyä ne takaisin.

Taulukin tuli vihdoin valmiiksi ja vieressä on sitä edeltävä maalaus viime kesältä. Molemmissa sama tapetin nurja puoli pohjana ja oli isotöisiä tehdä, niinkuin edellisessä postauksessa kerroin.

Galleriaseinä alkaa olla jotakuinkin valmis. Itseasiassa nuo alemmat taulut tein itse siitä syystä, etten ole vielä onnistunut löytämään sellaisia printtejä kehyksiin, mitkä miellyttäisi niin, että juuri noi mä haluan. Ajattelin, että parempi kun teen itse sellaiset kuin haluan, kunnes ne juuri oikeat osuu kohdalle. Ja nyt kyllä salaa toivon, ettei ihan heti osukaan. Nuo teetti niin paljon työtä, että olisi harmi ne samantien ottaa pois.

Oikeastaan tää on sellainen tarinaseinä meistä kahdesta. Printit on niin osuvia teksteissään ja Liisa ihmemaassa on mun yksi lapsuuden lemppareista. Häät taas oli elämämme ihanin juhla ja paras päivä, joten olisi sääli sulloa hääkuvat pelkästään albumiin. Aina kun tässä arjessa niiden kuvien ohi ramppaa niin se myös muistuttaa siitä rakkaudesta, miksi me toisillemme sanottiin aikoinaan "tahdon". Varsinkin isoa canvastaulua on vaikea olla huomaamatta. Ja onhan se kiva katsoa meitä kahta, kun olemme kauneimmillamme ja siitä siirtyä vessan puolelle peiliin katsomaan tätä nykyistä verkkariluukkia meikittömänä pienen vauvan äitinä muutama lisäkilo ympärillä (ei kyllä kauaa ;-) ). 

Peuranpäätaulu on linkkinä tuohon hopeaksi maalattuun sarveen. Ja taulun &-merkki taas symbolisesti merkki meistä yhdessä.

Oon aika tyytyväinen tähän lähes nollabudjetin lopputulokseen. Mulla on visio ostaa tuohon designklassikkotuoli tai nojatuoli. Mielessä on ollut Eames RAR keinutuoli, jota mä olen itse asiassa suorastaan inhonnut aina ja nyt jostain syystä vuosien siedätyksellä olen alkanut tykkäämään siitä ja jopa niin paljon, että pakkohan se on jossain vaiheessa saada omaksi. Ja tietysti aito eikä kopio. Siksi mä en halua nyt kovin investoida tuohon tyhjään tilaa rahaa, koska silloin köyhä ostaa kahdesti ja nyt joudun vähän priorisoimaan näitä ostoksiani. Aivan todella jättimäisen peilin haluaisin siihen myös lattialle seinää vasten nojaamaan, mutta sekin nyt käytännönsyistä odottelee sitä, että lapsi kasvaa pahimman iän yli.

Vain tyhjä aukko tuossa seinässä kaipaa nyt kipeästi jotain. Mietin vaihtoehtoina avohyllyä, macramea tai isoa taulua. Iso taulu tuntuu näistä kuitenkin olevan parhain vaihtoehto, koska se tuo vastapainoa tuolle massiiviselle lipastokaapille ja koska muuten esineet vieressä on niin hentoja tai kepeitä elementtejä. Iso maalattu taulu yhtenäistää tuon seinän yhdeksi. Ainakin mun visioissa se olisi se viimeinen piste i:n päälle. Lopputuloksenhan näkee vasta sitten, kun se taulu on tehty. Ja se onkin sitten mun seuraavan viikon projekti.

Keskeneräistä

Nyt on sellanen vaihe, kun ei tahdo saada mitään valmiiksi. Kaikki jää vähän kesken mitä erinäisistä syistä. Monta hommaa on työnalla. Saunan pukuhuone on lattian maalausta vaille valmis, mutta siitä kuvia sitten myöhemmin. Maalin osto ei ollutkaan niin helppoa, että kävelee vaan rautakauppaan, ei edes kahteen eri rautakauppaan. Laattalattioille tarkoitettua maalia ei ollutkaan niin helppo saada, kun mä luulin. Etsintä siis jatkuu vielä. Joskus ihmetyttää kummasti, kuinka joidenkin asioiden löytyminen voi näin isossa maassa olla niin vaikeaa. Luulisi, että täällä olisi kaikkea ja vähän liikaakin.

Käytävätila odottelee ehostusta. Jakkarat maalia, mutta tuntuu olevan liian tuulista spraymaalille, tai sitten liian kylmä. Oksat on oottanut varastohuoneessa kuivumista ja nyt niitä pääsisi jo maalaamaan. Kukkaruukun dyykkasin eilen. Oikeasti se ei ole kukkaruukku vaan tollanen betonipömpeli, mutta säästin luontoa ja poimin sen talteen tuolta ulkoa lojumasta. Sekin pitäisi maalata.

Viime päivät oon maalannu yhtä sisustustaulua, jonka tekeminen on ihan kohtuuttoman iso työ sen lopputulokseen nähden. Sillä kun ei tule mitään taiteellista arvoa olemaan, vaan on ihan tavallinen sisustustaulu, mutta että osaa olla aikaavievä. Käytän paperina tapetin nurjaa puolta ja koska sen pinta on struktuurinen, niin suorien viivojen saaminen on ihan uskomattoman työlästä. Väriä se vaatii vielä kaksi kerrosta kutakin ja siihen päälle tarkat pensselinvedot ihan tosi ohuella pensselillä, niin välillä on tehny mieli jo luovuttaa. 

Ja tietysti juuri silloin kun olisi kauhea into tehdä kaikkea niin iskee flunssa. Eilen alkoi olo olla jo jokseenkin voimaton ja tämä päivä on mennyt sängynpohjalla. Toivottavasti se tauti nyt ei tule kunnolla päälle ja huomenna pääsen jatkamaan mun pensselipiperrystä :-)