Vitriinin muodonmuutos

Meillä oli keittiössä iso vitriini, johon mä oon jo pitkän aikaa ollut kyllästynyt. Se peitti korkeudellaan jotenkin liikaa valoa ikkunan vieressä ja päätin, että nyt se saa lähteä tai sit laitan sen eteiseen ja maalaan valkoiseksi.

Olin jo ihan luovuttamassa, että ei se varmaan käy siltikään, kun en halua mitään massiivista korkeeta huonekalua just sisääntulon kohdalle. Olin jo laittamassa "lahjoitetaan" ilmotusta nettiin, mutta pieni ääni sisällä sanoi, et jos nyt kokeilis sittenkin vielä. Se on kuitenkin hyvälaatuinen ja tukeva vitriini, ei mikään heiluva hepponen.

Hiomakoneella otin pikkasen pintaa karheemmaksi ja viime hetkellä muistin, että pitää ottaa valokuvakin muutosta varten.

Maalia se imikin sitten kivasti 5-6 kerrosta. Mahonkipuu päästi joistakin kohdista väriä läpi semmosina ihme pinkkeinä pilkkuina ja laikkuina. Pohjamaalia sain sutia 4-5 kerrosta, että sain sen peittymään. Tän piti olla sellanen nopea maalaushomma äkkiä valmiiksi, mutta eihän nää ikinä ole. Nyt tää homma on edelleen kesken, kun nuo loputkin ikkunat pitäisi rapsuttaa maalista. Vasta alimmat oon saanu puhtaaksi ja molemmat takapuolelta. Olin laiska rajaamaan maalarinteipillä kun kerroksia oli niin monta ja yhden ikkunan teippasin, mut maalia pääs silti läpi. Mutta teen sen sit fiilispohjalta tässä pikku hiljaa ikkuna kerrallaan.

Lopputulos yllätti mut todella, sillä uudistunut vitriini sopi paremmin kun osasin kuvitella. Siitä tuli ihanan raikas, eikä tunnu yhtään siltä, että se olis liian korkea. Ja se menee mitoiltaan niin nätisti linjassaan vinokaton kanssa, että on ihan kuin tehty siihen. Olipa onni, etten heittänyt sitä pois. 

Jotain pikkupöytää se vaan kaipaa nyt vierelleen. Ja sellanen me ehdottomasti tarvitaankin, koska nyt meillä ei ole mitään mihin heittää avaimet ja mies lompakkonsa, kun tulee kotiin. Seinään mä en haluaisi mitään porailla, kun ei niitä avaimia tulis kuitenkaan siihen ripustettua. Aina ne pudottaa vaan laiskasti pöydän päälle. Ennen meillä oli tässä lipasto, joka muutti nyt sit päikseen keittiöön.

Sisääntulosta tuli paljon avarampi aikasempaan nähden. En tietenkään muistanut ottaa kokokuvaa tilasta ennen. Kenkätelineen tilalla oli päällekäin kaksi vanhaa metallista laatikkoa, missä oli sekasin kaikki käsilaukut, huivit, myssyt ja kengät. Näytti jotenkin ihan ryhdittömältä. Nekin metalliboksit siirty keittiöön uusiin tehtäviin. Eli tässä nyt vähän niinku keittiön ja eteisen huonekalut vaihto paikkoja.

Meillähän ei kummosta eteistä ole kun ovesta astuu sisään, niin olohuone avautuu suoraan eteen. Eli tuo ovi kuvan keskellä on ovi asuntoon sisälle.

Vitriinin ja ikkunoiden muotokieli on ihan sama ja ruutuikkunat yhdistää molempia.

Samalla mä innostuin maalaamaan kenkätelineen valkoiseksi. Noita meillä on kaksi ja mä olen inhonnut niitä aina. Mies ne toi yhteenmuutossa mukanaan, Ikean varmaan halvin kenkätelinemalli ja mä olen niin monesti ollut heittämässä niitä polttopuiksi. Mies on aina estellyt ja pitkään ne on ollut vaan varastossa piilossa kun tässä asunnossa ne ei oo ollenkaan ollut käytössä. Eikä meillä sit ole ollut muutakaan telinettä, kun en oo ollut varma millaseksi tää eteinen muodostuisi ajan mittaan. En halua ostaa mitään turhaa. Naulakko oli pakkorako ostaa, että sai takeille tilaa, mutta ei ehkä lopullinen ratkaisu sekään.

Valkoisena se nyt onkin aika kiva, että onneksi en heittäny takkaan niitä. Samalla karsin kengät niin, että vein kaikki ylimääräiset varastoon ja ainoastaan käyttökengät on tässä. Toisen kenkätelineen laitoin oven ulkopuolelle, koska Saksassa voi tehdä niin. Vielä ei ainakaan ole kukaan naapureista valittanut eikä postimiehet varastanu kenkiä.

Samalla huomaan, että miehen tyhjä rivi onkin salakavalasti rantautunut asunnon sisäpuolelle. Likasimmat lenkkilenkkarit piti pitää ulkopuolella. No samapa tuo niin kauan kun ne ei loju lattialla enää niinku ennen.

Sisustamisessa mä oon ihan pakkomielteinen sen kanssa, että kaikki on symmetrisesti harmoniassa ja linjassaan. Tässäkin mulle tuo mielenrauhaa se, että kenkäteline on just ikkunan levyinen ja matto menee just sopivasti keskellä linjassa ikkuoihin nähden. Räsymatto on äitin ite tekemä ja siksipä erittäin rakas. Se on myös käytännöllien eteisessä, kun sen voi pestä koneessa ilman linkousta.

Loppuprojektina piti vielä virkata vitriinin alahyllyille korit. Valkoset mulla oli jo ennestään ja mustaa trikoolankaa jemmassa täys iso rulla, että teen sit jotain kun tulee hyvä inspis. Lankaa jäi vielä sen verran yli, että sain tehtyä pienemmän pyöreän ja nyt ne istuu hyvin pareittain sitten hyllyllä. 

Muutosta kun kattoo, niin oon tyytyväinen. Vielä kun lasit jynssää maalista. Ja seinäänkin se pitää vielä turvallisuussyistä ruuvata kiinni, koska meidän vauva liikkuu jo maita pitkin.