50-luvun kulmapenkki

Keittiö meillä on jäänyt ihan kokonaan sisustamatta ja vieläkin se on ihan murheen kryyni ja tulee olemaan vielä pitkään. Vitriini sieltä lähti pois ja tilalle piti saada muuta. 

Oon jo pitkään suunnitellut sinne jotain tän tapaista industrialtyylistä metallikärryhyllyä. Tai sitten isohkoa string-hyllyä. Kuvat Pinterestistä, kuvan alla lähdelinkki.

Kuva

Kuva

Kuva

Käytännönsyistä se suunnitelma on nyt peruttu, kunnes meidän pieni Romeo on sen verran iso, että pystyy sivistyneesti ruokailemaan meidän kanssa olohuoneen ruokailupöydän ääressä. Sottapytty on niin riski isolle olohuoneen matolle, että ruokailuhetket on miltei pakko siirtää keittiöön, missä on helposti pyyhittävä laattalattia. 

Netin myydään osastolta bongasin vanhan 50-luvun kulmapenkin ja olin vähän, että oisko kiva, no ei ehkä sittenkään  ja kuitenkin palasin aina katsomaan sitä ilmoitusta, kun en saanut sitä mielestä. Hinnasta sit tinkasin sen verran, että halvalla lähtee ja mies lähti hakureissulle. 

Väri kaipas ihan ekana raikastusta ja vähän hioin jostain kohti vanhaa pois ja sitten kalustemaalia päälle, koska sitä mulla oli vielä jemmassa edellisistä maalauksista ja piti käyttääkin se pois, ettei jää kuivettuun avatut purkit. 

Sit kun me saatiin se maalauksen jälkeen kasattua niin olinkin ihan et voi ei, mä en tykkää siitä yhtään tossa tilassa. Otti hieman päähän, että oli laittanut siihen rahaa ja sitten vielä aikaa uudelleen maalaukseen ja blaah ei sitten miellytäkään silmää. Siihen kuitenkin jäi, että jos silmä vaikka tottuis. Sitten ehdin tietysti vielä ostamaan oikein verhoilukangasta ja ompelemaan istuinpehmusteet uusiksi. Vanha oli niin ruman ruskea. 

Ja tuli tosi raikkaan näkönen kulmapenkki pikku maalifiksauksella ja uudella verhoilulla. Mutta, edelleenkään se ei vaan sovi just tohon tilaan, vaikka mä muuten siitä niin kovasti tykkään. 

Toinen seikka mitä en tullut ajatelleeksi, ennenkun käytäntö opetti, että se on aivan äärimmäisen epäkäytännöllinen. Sitä ei oo tullut ajatelleeksi, että kun ruokapöydän ääreen istahtaa, niin sitä siirtää aina tuolia lähemmäs ja kauemmaks istuinmukavuuden mukaan. No tässä tapauksessa kun penkki on liikkumaton, niin pöytää joutuu aina siirtämään oikeelle kohdalle. Se jos mikä on raivostuttavaa. Aina kun minä istun, niin on siirrettävä pöytää ensin tieltä pois, sitten kun istahtaa niin pöytää on siirrettävä itseään lähemmäksi, sitten kun mies istahtaa niin se tekee samat toimen piteet. Sitten sama homma, kun pöydästä nousee pois. Mulla meni tähän heti hermot, kun oli testipöytä käytössä. Ei todellakaan suositeltava arkikäyttöön.

Että ei muutakun myyntiin, jos siitä ainakin omansa saa pois. Nää kuvat on siis kaikki kännykkäkameralla otettuja myyntikuvia ja sehän menikin sitten kun kuumille kiville. Uusi ostaja haki sen seuraavana aamuna jo pois, etten ehtinyt järkkärillä kuvia enää ottaakaan. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, koska mä sain omani pois ja parikymppiä päälle, mitä oli mennyt kankaaseen. Työaika meni nyt oman virhearvioinnin piikkiin, mutta ei sitä voi aina onnistua sisustuksessa. Joskus sen vaan näkee vasta paikan päällä tilassa. 

Ja mikä mua eniten ilahduttaa, tai toisiks eniten sen jälkeen, ettei tullut rahallista tappiota, oli että se meni loma-asuntoon itämeren rannalle lasitetulle terassille. Aivan täydellinen just sinne. Meidän täydellinen pöytäratkaisu jää nyt etsinnän alle vielä. Joku pienempi kahden istuttava ehdottomasti. Marmoripöytä olis niin ihana, mutta pelkkä pieni 60x60cm pala marmorilevyä maksaa 130e. Tän piti olla nyt sellanen halpa väliaikaisratkaisu, niin täytyy nyt kattella kaytettyjen pöytien myynti-ilmotuksia. Tuolitkin tietysti siihen hakusessa.