keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Sielunruokaa ja tuoretta ruokaa

Tänään lähettiin ex tempore appivanhempien kanssa taidemuseoon näyttelyyn. Siellä on ollut avajaiskampanjana ilmainen sisäänpääsy toukokuun ajan ja on vielä sunnuntaihin asti. 

Ei ehditty kiertää kun modernin taiteen puoli, koska rakennus on niin valtava. Jos vielä loppuviikosta ehditään, niin olis kiva käydä kattomassa loputkin näyttelyt.

Tällanen aktiviteetti sopi meille hyvin tänään, koska keli ei ollut mikään kesäinen, itseasiassa oli aika viileää ja pilvistä. Ihan mielenkiintoisia näyttelyitä siellä oli, joten kannatti käydä ja siinä samalla oli myös tosi mukava nähdä appivanhempia pitkästä aikaa. Mulla luojan lykky on mukavat sellaiset.

Tämä teos oli tehty mausteista. Minusta hienoa luonnonmateriaalien käyttöä. Syötävän kaunis!


Hauskin tilataideteos oli taas tämä kulkusista tehty installaatio.





Ne nimittäin piti ääntä :-) Museon valvoja pisti niitä koko ajan pyörimään ja tollanen määrä kulkusia kilkatti aika kivasti ja loi pyöriessään mielenkiintoisen liikkeen, koska niillä oli aika paljon massaa. Näytti ainakin aika raskailta.


Joskus taide on vaan yksinkertaisuudessaan upeaa, niinkuin tämä simppeli spraymaalilla ja paperilla tehty teos. Tykkäsin tosi paljon tästä.

Toinen mieleenpainuva tilataideteos oli valtava sälekaihtimista tehty muodostelma. Oli ihan älyttömän hieno. Näillä kännykällä otetuilla kuvilla se ei ihan pääse oikeuksiinsa valon ja kokonsa puolesta. 



Tää oli Romeon mielestä paras teos. Sen verran kapinallinen pitää aina olla, että vähän rikkoo sääntöjä ja kyllä, annoin lapsen vähän koskea siihen. Se nauro niin onnellisena sille ja ihmiset ympärillä taas sille. Pikkuinen oli myös ekaa kertaa taidenäyttelyssä. 



Andy Warholilta oli kiva kans nähdä muutakin tuotosta sen perinteisen pop-taiteen sijaan. 


Olihan siellä tietty säilykepurkkitaulutkin ja onhan ne kieltämättä hienoja, varsinkin näin upeessa rivistössä.



Tilataideteokset on parhaimmillaan sillon kun ne yllättää jotenkin. Tämä yllätti omituisuudellaan, koska yhtä äkkiä se lähti käyntiin ja kirjotuskoneet katossa kirjottaan. Sen nimi oli joku heinäsirkkakuoro ja siltä se kuulostikin, ööh melkein ;-)



Kollaasimaiset työt ja roskataiteen puolelle menevä taidesuunta kiehtoo mua aina ja tämäkin teos piti tietysti heti kuvata muistoksi. Peltilevyn päälle tehty paperikollaasi.


 

Musta on aina hienoa kun bongaa näyttelyissä myös jotain sellasta, mikä on tosi kaukana omista taiteellisista mieltymyksistä ja tyylistä, mutta silti ihastuu täysin. Tässä oli saksalaisen taiteilijan Almut Heisen maalauksia. Ihanan viehättäviä 60-70-luvun sisustuksia. 





Tässä oli mun kokemukseni mukaan näyttelyn parhaimmistoa. Taisi olla yhteensä 5 kerroksessa, joten riitti kierrettävää. Kuvia olis enemmänkin, mutta ei makeaa mahan täydeltä.

Siitä päästäänkin aiheeseen ruoka. Mä olen aivan hullaantunut kulinaristi nykyään kaiken luomu/tuoreruoan perään. Barcelonassa söin elämäni parhaimman gluteenittoman vegaanisubin (siis päihittää heittämällä subwayt sun muut perusketjut) ja tänään osu kohdalle vastaavanlaisella periaatteella toimiva fresh food ravintola Hampurista. Sen maussa vaan huomaa, että ruoka on laadukkaista raaka-aineista tehty. Söin ehkä elämäni parhaimman kanasalaatin siellä, tai sit mulla ehti vaan tulla niin nälkä kun näyttelyssä kierrellessä meni kuitenkin aikaa. Ihan varmasti ei jää ainoaksi kerraksi siellä. Yritin kaivaa tarjoilijalta vinkkiä salaatinkastikkeeseen, mutta salainen resepti. Eikä ne myy sitä uloskaan. Niinpä tietysti. Mutta oon ihan äärimmäisen onnellinen, että se ravintola melkein kun käveli vastaan tilauksesta siinä Taidehallin lähistöllä. Oon just viime päivät miettinyt, että pitää googlata Hampurin fresh foodit.

Kotimatkalla poikettiin vielä kukkaostoksille ja nyt vihdoin sain terassin kukat ostettua. Huomenna on siis edessä urakka ruukkuihin laitto. Toiveikkaana odotan huomisesta aurinkoista päivää. Jos ei, niin eiköhän näillä väreillä pikkusen kesäisempi fiilis tule.




lauantai 21. toukokuuta 2016

Hippihörhöilyä vai ihan vaan tervettä meininkiä?

Nyt on meidän ensimmäinen yhteinen perheloma ja samalla tämän kesän kesäloma vietetty. 10 yötä Espanjassa, joista 4 yötä Sitgesissä ja 6 yötä Barcelonassa. Sitges oli aivan ihana pikkukaupunki puolen tunnin junamatkan päässä Barcelonasta. Suosittelen ehdottomasti paikkaa vaikka päiväkäynnille, sillä edestakainen junalippu maksaa vain jotain 6e ja se on todellakin ihana rantalomakohde. Me haluttiin olla siellä vähän pidempään ja ihan vaan rentoutua loman alkuun.

Kotiin oli kuitenkin ihana palata. Kaupunkilomilla tulee aina niin paljon käveltyä, että kroppa alkaa olla suoraan sanottuna jo 10 päivän jälkeen aika romuna. Oltiin aika ryytynyt jengi kun palattiin kotiin ja eilinen meni ihan lepäillessä.

Tänään olikin voimia jo tullut vähän takaisin, mutta kroppa kaipasi kunnon kehonhuoltoa. Mies on vielä lomalla, niin sain nauttia aamun omasta ajasta ihan rauhassa. Viritin ulos aurinkoon kunnon syvävenyttelyjoogapisteen, jossa nautin myös virkistävän aamupalan chia-siemenhyytelöä mansikkasmoothiessa. Mun tän hetken ihan ykköslemppari aamupala. Samalla testaan myös maidotonta ruokavaliota, koska sen pitäisi vähentää turvotusta ja parantaa ihoa. Tää hyytelö on hyvä korvike rahkalle, mitä oon vetänyt ihan himona.




Reissussa oli pakko pitää jonkinlaista kehonhuoltoa yllä. Sitgesissä me otettiin vähän rauhallisemmin, mutta Barcelonassa tuli oltua aamusta iltamyöhälle liikkeellä ja mun selkä oli aina ihan jumissa. Mä kärsin muutenkin kroonisesti selkävaivoista ja jo pelkästään vieraalla patjalla nukkuminen jumauttaa sen ihan täysin juntturaan. 

Mä olen aina tykännyt venyttelyistä, mutta en oo ymmärtänyt mikä merkitys voikaan olla, kun ottaa syvähengityksen mukaan. Mä olen ehkä venytellyt enemmänkin tyyliin pidättämällä hengitystä unohtaen hengittää tai ainakin hengittämällä pinnallisesti, mutta kun hengittää oikein ns. mahaan eikä keuhkoihin, niin sillä saa tosi paljon tehoa ja virtaa kroppaan. Nenän kautta sisään ja nenän kautta ulos.

Youtubesta löytyy valtava määrä videoita ja valkkasin sieltä ihan randomilla pari selkäkipuihin tarkotettua ohjelmaa. Lomalla tein yhteensä 4 kertaa aamujoogaa ja en olis varmaan selvinnyt ilman sitä niistä päivistä. Tai olisin, mutta koko ajan valittaen kun sattuu ja ei jaksa. 

Tänään tein kaksi ohjelmaa putkeen, sillä olin niin kipeä. Näitä vois oikeesti tehdä vaikka ihan tuntitolkulla ja käydä koko kropan lävitse. Mutta ennemmin laatu kuin määrä ja siksi on parempi panostaa yhtenä päivänä yläkroppaan ja toisena alakroppaan. Mun tavoitteena on nimittäin saada spagaatti jouluun mennessä ja se vaatii aika paljon alakropan venyttelyä. 

Mä tykkään aloittaa tällä videolla, koska se on kevyempi ja avaa hyvin niskahartiaseutua. Käy myös hyvänä lämmittelynä selkärangalle, kun tässä toisessa videossa venyttelyt painottuu enemmän selkään.

Uskomatonta, kuinka yks 40min venyttely saa niin paljon aikaan, että on kuin toinen ihminen sen jälkeen. Ihana aloittaa päivä ilman kipua ja mulle se on harvinaista. Vielä kun kannattelen vauvaa niin paljon, niin se vetää ryhdin huonoksi ja rinta on ihan jumissa ja olkapäät vetää eteen. Syvähengitys jo itsessään avaa rintalastaa ja sen huomaa kyllä, miten siellä alkaa paikat aukeamaan.


Terveellinen ruoka ruokkii parhaiten kehoa. Tänään mulla oli kokeilussa tofupannu, missä oli mun uusin suosikkiruoka-aine sitruunaruoho päämausteena. Sen lisäksi hyytelömäistä tofua, paprikaa, sipulia ja tuoretta korianteria. Kastikkeeks pikku riikkinen kookosmaitoa ja chilitahnaa. Olin niin nälkänen ja laiska keittämään riisiä, että söin sen riisikakkujen täytteenä. 

Ruokajuomaksi tein inkivääri-omenavettä ripauksella minttua. Mä juon litroittain vettä päivässä, niin teen ison satsin lasikannuun jota täytän aina niin se riittää koko päiväksi. Olis liian työlästä tehdä joka kerta sama makuseos yhdellä kertaa juotavaksi ja aina kun isoon kannuun täyttää vettä niin aromit säilyy hyvin. Se on helpompi kaataa lasiin siivilän kanssa niin täytteet ei valahda ulos. Inkiväärin raastoin sekaan lusikalla, mutta voi ne laittaa lohkoinakin. Murskana irtoaa mun mielestä paremmin aromit. Omenaa pieninä lohkoina ja muutama mintunlehti. Vielä raikkaampi juoma tulis kun laittais kivennäisvettä ja oikein paljon jäämurskaa, mutta mun hammasta vihloo niin on helpompi juoda huoneenlämpöistä vettä. 









Samalla pääsen esittelemään matkamuistoiksi ostetut lasinaluset, joista mä tykkään niinkun niin paljon! Nää oli sellasesta pikkuputiikistä, missä oli kaikkea ihanaa design-kamaa. 


Sopii musta hyvin tuohon mustavalkoiselle pöytäryhmälle. Ja eipä siihen paljon kukkiakaan kaipaa kun maljakon sisältö on kesäisen omenainen ja vihreä.




Yömyöhäsellä pitää vielä käydä puhdistautumassa saunassa. Tämmösen rentouttavan päivän jälkeen voi vaan todeta, että ei ole maailmassa mitään parempaa paikkaa kuin oma koti.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Terassikauden aloitus

Tällä viikolla on saatu nauttia kesäisestä kelistä niin täällä kuin Suomessakin. Mun kovasti suunniteltu terassinlaitto jäi kuitenkin ilman kukkaloistoa vielä. En vaan jotenkin saanut aikaiseksi, laiskuus voitti malttamattomuuden tällä kertaa. Toisaalta mulla oli ihan tarpeeksi hommaa muutenkin ja lomakin edessä niin mietin, että jätämpä sen kukkien laiton ja loput terassin sisustamiset sitten loman jälkeen. Kesähän on vasta alussa.

Ihka uusi sohvalounge meille tuli tällä viikolla ja sitä varten oli ensin saatava terassin lattia puhtaaksi. Siihen upposikin sitten 2 päivää kun jynssäsin sitä puhtaaksi vesiämpärin ja harjan kanssa. Painepesurille olis ollut käyttöä. Mies oli onneks sitä ennen jo pessyt aidan. En tiedä miksi, mutta aidan takana olevat Tuijat vuotaa aina kevättalvella vihreetä nestettä ja värjää sitten kivasti kaiken siinä mukana. Mä sanon, että ne itkee. Kesällä ne ei sitä tee, joten se liittyy vaan vuodenaikaan. 


Ei ollut mikään helppo valinta tuo sohvaryhmä. Meni muutama päivä kun selailin nettiä, että minkälaisen tilaisin ja lueskelin muiden arvosteluja. Hintahaarukkaakin nimittäin löyty ja innostuin tietysti heti isoimmasta ja halvimmasta. Pikkuhiljaa alkoi mieli muuttua kun vertailin sohvia enemmän.

Loppupeleissä päädyin (mieheltä kysymättä, kröhöm) vähän kalliimpaan hintaluokkaan ja näin alta viikon käyttökokemuksella se oli todellakin viisas päätös. Nimittäin istuinmukavuus on aivan huippuluokkaa verrattuna niihin halpoihin malleihin. Tässä patjan korkeus on 15cm ja siihen on niin ihana röjähtää aamusta kahvikupposen kanssa katteleen aamuauringon tuloa. Toinen iso seikka liittyy istuinsyvyyteen, joka on 90cm, joten se on tarpeeksi syvä. Mä luulen, että jos oisin päätynyt halvempaan, niin kiroisin jo nyt mitä tuli ostettua. Mä kuitenkin halusin kunnon löhösohvan, enkä istumapönötysmallia olevaa sohvaa.



Kissojen takia on vaan parempi suojata patjat, vaikka ne pestävät onkin. Ja toisaalta nuo matot tuo kivasti väriä. Terassilla pitääkin loistaa värit, koska on kesä. Matot on itseasiassa ihan käyttämättömät, mutta lojunut vaan kaapin perukoilla. Ihastuin niihin niin kovasti, kun ne oli aikoinaan myynnissä rautakaupassa. En voinu jättää ostamatta ja aattelin, että joskus vielä keksin niille paikan. Ja tsadaa, siihenhän ne sitten asettui. 


Aurinkotuoli on viime kesän peruja. Ostin vaan halvimmat mitkä löysin ja toinen ehti mennä jo rikki ja tuo kestää ehkä nipin napin tämän kesän. Kangas on niin auringon polttama yhden kesän jäljeltä, että se alkaa ratketa saumoista. Sillä mä vähän suojasin sitä rantapyyhkeellä, että se kestäis vielä. Siinä on niin kiva istua kirjan kanssa ja vasta ens kesänä panostan kunnon laadukkaampaan rantatuoliin. Terassin sohva leikkas nyt liian ison loven budjettiin, että tällä mennään nyt tämä kesä.



Pienet kalusteet on oikeasti lastenhuoneen tuolit ja pöytä. Kaveri oli heittämässä niitä pois ja kysyi olisko mulla tarvetta. Ne oli punaiset, mutta ehti myös menettää väriänsä viime kesän jäljeltä kun aurinko porotti niihin koko ajan, että tälle kesälle ne sai nyt uuden värin. Autospraylakka kestää varmaan säätäkin paremmin, niin ne ei ehkä niin herkästi haalistu. 



Siinä ne nyt odottaa vaan kukkia. Tulee aika kivan näköinen seinä. Kissanpedin toin ulos, ettei kissat niin paljon menis karvottaan uutta sohvaa, mutta eipä se oikein niitä pidä pois siitä. Kaikki uusi on niin mielenkiintoista.



Toiselle seinälle kyhäsin ite amppelit. Rinkulat on ikean verhonipsuista ja jostain oli jäänyt käyttämättä kerä muovitettua narua. Vanhoissa spraypulloissa oli vielä pikkiriikkisen jämämaalia niin suhautin niihin ilosempaa väriä, punaista ja sinistä.

Aurinkovarjon ostin kans uutena nyt samaan aikaan kun sohvan. Sepä vaan istuu sillein kivasti vinossa. Mä oon aina inhonnut vinossa olevia aurinkovarjoja ja nytpä mulla on itsellä ihan oma sellainen. 

Sille asialle mä vaan en nyt voi mitään. Johtuu siitä, että joku olevinaan fiksu ihminen on valanut aurinkovarjon jalan suoraan lattiatiilien alle ja se ilmeisesti on alkanut elämään siellä maan routiessa ja kasvanut vähän vinoon. Niin se sit painaa koko varjon vinoon. Se tappi siinä maassa alkoi vaan olla sen verran vaarallinen, että siihen oli pakko laittaa varjo, koska sitä päin helposti kävelee. mä oon kerran satuttanut siihen itteni ja en jää odottelemaan, että joskus joku satuttaa itsensä pahemminkin kompuroidessaan siihen.

Pöytäryhmän uudelleen öljyäminen piti olla kans tän viikon hommia, mutta empä saanut aikaiseksi kun ostaa itse öljyn. Tai mies sen kyllä kävi ostamassa. 

Muuten mun viikko meni ihan puhtaasti urheillessa ja vaan olostelussa. Johan tota terassia tulikin laitettua vaikken ihan valmiiksi saanutkaan. Miehelläkin oli melkein koko viikko lomaa, niin oli vaan ihana olla yhdessä ja nauttia kelistä. Grillailtiin ja saatiin taas elämä muutenkin balanssiin, kun Romeolla puhkesi vihdoin ensimmäiset hampaat. Jee jee, kaksi valkoista läpi ja koko perhe hurraa onnesta. 

Ja tänään sain viettää ensimmäistä kertaa äitienpäivää. Nautittiin ihana herkkuaamiainen terassilla. Mies osti 5 eri sorttia kakkua, että pääsen maistaan eri makuja :-) Yks asia mitä Saksassa rakastan on leipomokulttuuri. 




Omaa äitiä on tietysti ikävä, kun ei päässyt mökille sisarusten kanssa onnittelemaan. Se on meillä jokavuotinen perinne. Onneksi ilo omasta äitiydestä vei ajatukset Romeoon ja ei sitä pysty sanoin kuvaamaan, kuinka onnellinen pienen pojan äiti sitä on. Parasta elämässä.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Tarinoita menneestä

Mulla on sellainen ideologia sisustamisessa, että en osta mitään turhaa koriste-esinettä ihan vaan siksi, että joku on kiva. Ainoastaan kyntteliköt on sallittua ostaa ihan uutena. 

Mulle on tärkeetä, että jokainen koriste-esine hyllyssä tai missä vaan pöydällä kertoo jonkinlaista tarinaa. Mun mielestä sellaset kaikki valmiina kaupasta ostettuna sisustukset on niin persoonattomia ja sieluttomia ja näyttää enemmän katalogikodilta kuin oikealta kodilta. Kodin esineet on meidän muistoja ja tekee meidän kodista juuri meidän näköisen kodin.

Tässä on makuuhuoneessa sellainen tarinahyllykkö, joka ehkä ulkopuoliselle näyttää siltä, että no siihen nyt on vaan kasattu esineitä. 

Korit ostin ebaystä. Olin jo pitkään miettinyt metallisten korien ostoa ja ollut aikeissa ostaa Ferm Livingiltä, mutta tykästyin sitten näihin vanhoihin sinkittyihin koreihin, koska sain näistä monikäyttöisemmät ja ne on paljon rouheammat makkarin ilmeeseen. Ne on myös hiton painavia ja siksikin tuntuu tukevalta pitää pinossa kahta. Kolmas niistä on vauvan leluille olohuoneessa takan vieressä ja oli kooltaan kuin tehty siihen. Ja sain myös kolme koria sen yhden Ferm Livingin hinnalla.


Seinällä oleva macrame on mun siskon Romeolle tekemä pikkuinen vauvamacrame, mutta se olis jääny vauvan sängyn verhokatoksen taakse piiloon, niin se pääsee paremmin oikeuksiinsa tuossa. On se kuitenkin vastapäätä vauvan sänkyä ja sopi passelisti pienelle seinälle :-)



Yksi mun rakkaimmista esineistä on mun kummeilta joululahjaksi saatu pieni posliiniraamattu, jonka mä olen saanut 3-vuotiaana. Se olin sängyn vieressä seinällä kun olin pieni ja en varmaan sen ikäisenä osannut sitä niin arvostaa, mutta se on jäänyt mulle tärkeeksi ihan lapsuudesta asti. Se ei oo selvinnyt sekään ilman elämän kolhuja ja sitä on liimailtu kasaan, mutta sellaista elämä välillä on. 







Nyt se sopii nojaamaan tuohon kaktusta vasten, jonka taas Romeon kummit on ostaneet kun tulivat ekaa kertaa meille katsomaan vauvaa. Simo-nalle on mun syöpään menehtyneeltä kaverilta saatu lahja. Ei mikään synttärilahja, vaan ihan vaan lahja, koska olin niin mukava ja siksi se omien sanojensa mukaan halusi ostaa mulle jotain. Sellainen jos mikä lämmittää mieltä, edelleen. Vanha kamera on kirppariostos Hampurista.

Nuo ruosteiset kyntteliköt on saksalaisten ammuksien hylkyjä, vai mitenköhän se oikeaoppisesti sanottais. Siis ihka oikea sodan aikainen hylsy vai panos vai ammus. Pitää tarkistaa oikea termi. Iskällä on lapissa mökki ja se anto ne meille lomareissulla muistoksi. Siellä niitä on lappi täynnä kun vaan keräilee maastosta. Saakelin saksalaiset Lapin polttajat! Ne sopiikin hyvin nyt paluumuuttajaksi takaisin Saksaan ja polttelee meille nyt tunnelmaa makuuhuoneessa, kun eka kävivät vähän Lappia polttamassa.



Kynttelikkö on ihan uusi mun yhdeltä lempisisustusfirmalta Urbanaralta*. Linkkiin ei liity mitään kaupallista yhteistyötä, mutta jos kiinnostaa tsekkailla heidän tuotteitaan, niin tuossa on linkki. Kielen saa myös englanniksi vaihdettua.



Ja nyt kun aletaan historiaa oikein ruotimaan, niin meillä on myös ihan oikeasti Aino Sibeliuksen omistama kaktus, eli onhan se sitten Jean Sibeliuksenkin kun se niiden kodista on. Harmi vaan kun en muista miten sen tarina yksityiskohtaisemmin meni. Se on elänyt sukupolvilta toiselle istutettujen poikasten avulla ja tässä mulla on poikimassa uusi yksilö. 

Suomessa rehottaa äitin luona jo isoksi kasvanut kaktus, mikä aikoinaan oli vaan yksi pieni poikanen. Jätin sen Saksaan muuton yhteydessä äitille hoitoon ja sieltä oon kuljettanut sitä sitten poikasten muodossa, kun se käy helpommin sillein, kun alkaa koko kasvia lentokoneessa roudaamaan. 





Lipaston maalaamiseen mulla on nyt idea, mutta en vain millään ehtinyt alkaa sitä maalaamaan lomalta palattuani. Piti tehdä se jo heti Suomen loman jälkeen, niinkun lupailin, mutta täällä on satanut vain vettä ja odottelen mieluummin aurinkoisia kelejä. Aion hioa ensin pinnan ja se on parasta tehdä ulkona. Sain hiomakoneenkin appivanhemmilta lainaan. Barcelonan loman jälkeen sitten. Nimittäin ennen sitä laitan terassin kesäkuntoon. Eilen tuli kotiin kuljetettuna uusi sohvakalusto terassille ja huomenna istutan kukat. Tänne tuli kesä ja tällä viikolla menee 20 asteen raja rikki. Joten kesäinen postaus terassilta on luvassa seuraavaksi. 

*sis. kaupallisia linkkejä