Terassikauden aloitus

Tällä viikolla on saatu nauttia kesäisestä kelistä niin täällä kuin Suomessakin. Mun kovasti suunniteltu terassinlaitto jäi kuitenkin ilman kukkaloistoa vielä. En vaan jotenkin saanut aikaiseksi, laiskuus voitti malttamattomuuden tällä kertaa. Toisaalta mulla oli ihan tarpeeksi hommaa muutenkin ja lomakin edessä niin mietin, että jätämpä sen kukkien laiton ja loput terassin sisustamiset sitten loman jälkeen. Kesähän on vasta alussa.

Ihka uusi sohvalounge meille tuli tällä viikolla ja sitä varten oli ensin saatava terassin lattia puhtaaksi. Siihen upposikin sitten 2 päivää kun jynssäsin sitä puhtaaksi vesiämpärin ja harjan kanssa. Painepesurille olis ollut käyttöä. Mies oli onneks sitä ennen jo pessyt aidan. En tiedä miksi, mutta aidan takana olevat Tuijat vuotaa aina kevättalvella vihreetä nestettä ja värjää sitten kivasti kaiken siinä mukana. Mä sanon, että ne itkee. Kesällä ne ei sitä tee, joten se liittyy vaan vuodenaikaan. 

Ei ollut mikään helppo valinta tuo sohvaryhmä. Meni muutama päivä kun selailin nettiä, että minkälaisen tilaisin ja lueskelin muiden arvosteluja. Hintahaarukkaakin nimittäin löyty ja innostuin tietysti heti isoimmasta ja halvimmasta. Pikkuhiljaa alkoi mieli muuttua kun vertailin sohvia enemmän.

Loppupeleissä päädyin (mieheltä kysymättä, kröhöm) vähän kalliimpaan hintaluokkaan ja näin alta viikon käyttökokemuksella se oli todellakin viisas päätös. Nimittäin istuinmukavuus on aivan huippuluokkaa verrattuna niihin halpoihin malleihin. Tässä patjan korkeus on 15cm ja siihen on niin ihana röjähtää aamusta kahvikupposen kanssa katteleen aamuauringon tuloa. Toinen iso seikka liittyy istuinsyvyyteen, joka on 90cm, joten se on tarpeeksi syvä. Mä luulen, että jos oisin päätynyt halvempaan, niin kiroisin jo nyt mitä tuli ostettua. Mä kuitenkin halusin kunnon löhösohvan, enkä istumapönötysmallia olevaa sohvaa.

Kissojen takia on vaan parempi suojata patjat, vaikka ne pestävät onkin. Ja toisaalta nuo matot tuo kivasti väriä. Terassilla pitääkin loistaa värit, koska on kesä. Matot on itseasiassa ihan käyttämättömät, mutta lojunut vaan kaapin perukoilla. Ihastuin niihin niin kovasti, kun ne oli aikoinaan myynnissä rautakaupassa. En voinu jättää ostamatta ja aattelin, että joskus vielä keksin niille paikan. Ja tsadaa, siihenhän ne sitten asettui. 

Aurinkotuoli on viime kesän peruja. Ostin vaan halvimmat mitkä löysin ja toinen ehti mennä jo rikki ja tuo kestää ehkä nipin napin tämän kesän. Kangas on niin auringon polttama yhden kesän jäljeltä, että se alkaa ratketa saumoista. Sillä mä vähän suojasin sitä rantapyyhkeellä, että se kestäis vielä. Siinä on niin kiva istua kirjan kanssa ja vasta ens kesänä panostan kunnon laadukkaampaan rantatuoliin. Terassin sohva leikkas nyt liian ison loven budjettiin, että tällä mennään nyt tämä kesä.

Pienet kalusteet on oikeasti lastenhuoneen tuolit ja pöytä. Kaveri oli heittämässä niitä pois ja kysyi olisko mulla tarvetta. Ne oli punaiset, mutta ehti myös menettää väriänsä viime kesän jäljeltä kun aurinko porotti niihin koko ajan, että tälle kesälle ne sai nyt uuden värin. Autospraylakka kestää varmaan säätäkin paremmin, niin ne ei ehkä niin herkästi haalistu. 

Siinä ne nyt odottaa vaan kukkia. Tulee aika kivan näköinen seinä. Kissanpedin toin ulos, ettei kissat niin paljon menis karvottaan uutta sohvaa, mutta eipä se oikein niitä pidä pois siitä. Kaikki uusi on niin mielenkiintoista.

Toiselle seinälle kyhäsin ite amppelit. Rinkulat on ikean verhonipsuista ja jostain oli jäänyt käyttämättä kerä muovitettua narua. Vanhoissa spraypulloissa oli vielä pikkiriikkisen jämämaalia niin suhautin niihin ilosempaa väriä, punaista ja sinistä.

Aurinkovarjon ostin kans uutena nyt samaan aikaan kun sohvan. Sepä vaan istuu sillein kivasti vinossa. Mä oon aina inhonnut vinossa olevia aurinkovarjoja ja nytpä mulla on itsellä ihan oma sellainen. 

Sille asialle mä vaan en nyt voi mitään. Johtuu siitä, että joku olevinaan fiksu ihminen on valanut aurinkovarjon jalan suoraan lattiatiilien alle ja se ilmeisesti on alkanut elämään siellä maan routiessa ja kasvanut vähän vinoon. Niin se sit painaa koko varjon vinoon. Se tappi siinä maassa alkoi vaan olla sen verran vaarallinen, että siihen oli pakko laittaa varjo, koska sitä päin helposti kävelee. mä oon kerran satuttanut siihen itteni ja en jää odottelemaan, että joskus joku satuttaa itsensä pahemminkin kompuroidessaan siihen.

Pöytäryhmän uudelleen öljyäminen piti olla kans tän viikon hommia, mutta empä saanut aikaiseksi kun ostaa itse öljyn. Tai mies sen kyllä kävi ostamassa. 

Muuten mun viikko meni ihan puhtaasti urheillessa ja vaan olostelussa. Johan tota terassia tulikin laitettua vaikken ihan valmiiksi saanutkaan. Miehelläkin oli melkein koko viikko lomaa, niin oli vaan ihana olla yhdessä ja nauttia kelistä. Grillailtiin ja saatiin taas elämä muutenkin balanssiin, kun Romeolla puhkesi vihdoin ensimmäiset hampaat. Jee jee, kaksi valkoista läpi ja koko perhe hurraa onnesta. 

Ja tänään sain viettää ensimmäistä kertaa äitienpäivää. Nautittiin ihana herkkuaamiainen terassilla. Mies osti 5 eri sorttia kakkua, että pääsen maistaan eri makuja :-) Yks asia mitä Saksassa rakastan on leipomokulttuuri. 

Omaa äitiä on tietysti ikävä, kun ei päässyt mökille sisarusten kanssa onnittelemaan. Se on meillä jokavuotinen perinne. Onneksi ilo omasta äitiydestä vei ajatukset Romeoon ja ei sitä pysty sanoin kuvaamaan, kuinka onnellinen pienen pojan äiti sitä on. Parasta elämässä.