Ei ehditty kiertää kun modernin taiteen puoli, koska rakennus on niin valtava. Jos vielä loppuviikosta ehditään, niin olis kiva käydä kattomassa loputkin näyttelyt.
Tällanen aktiviteetti sopi meille hyvin tänään, koska keli ei ollut mikään kesäinen, itseasiassa oli aika viileää ja pilvistä. Ihan mielenkiintoisia näyttelyitä siellä oli, joten kannatti käydä ja siinä samalla oli myös tosi mukava nähdä appivanhempia pitkästä aikaa. Mulla luojan lykky on mukavat sellaiset.
Tämä teos oli tehty mausteista. Minusta hienoa luonnonmateriaalien käyttöä. Syötävän kaunis!
Hauskin tilataideteos oli taas tämä kulkusista tehty installaatio.
Ne nimittäin piti ääntä :-) Museon valvoja pisti niitä koko ajan pyörimään ja tollanen määrä kulkusia kilkatti aika kivasti ja loi pyöriessään mielenkiintoisen liikkeen, koska niillä oli aika paljon massaa. Näytti ainakin aika raskailta.
Joskus taide on vaan yksinkertaisuudessaan upeaa, niinkuin tämä simppeli spraymaalilla ja paperilla tehty teos. Tykkäsin tosi paljon tästä.
Toinen mieleenpainuva tilataideteos oli valtava sälekaihtimista tehty muodostelma. Oli ihan älyttömän hieno. Näillä kännykällä otetuilla kuvilla se ei ihan pääse oikeuksiinsa valon ja kokonsa puolesta.
Tää oli Romeon mielestä paras teos. Sen verran kapinallinen pitää aina olla, että vähän rikkoo sääntöjä ja kyllä, annoin lapsen vähän koskea siihen. Se nauro niin onnellisena sille ja ihmiset ympärillä taas sille. Pikkuinen oli myös ekaa kertaa taidenäyttelyssä.
Olihan siellä tietty säilykepurkkitaulutkin ja onhan ne kieltämättä hienoja, varsinkin näin upeessa rivistössä.
Tilataideteokset on parhaimmillaan sillon kun ne yllättää jotenkin. Tämä yllätti omituisuudellaan, koska yhtä äkkiä se lähti käyntiin ja kirjotuskoneet katossa kirjottaan. Sen nimi oli joku heinäsirkkakuoro ja siltä se kuulostikin, ööh melkein ;-)
Musta on aina hienoa kun bongaa näyttelyissä myös jotain sellasta, mikä on tosi kaukana omista taiteellisista mieltymyksistä ja tyylistä, mutta silti ihastuu täysin. Tässä oli saksalaisen taiteilijan Almut Heisen maalauksia. Ihanan viehättäviä 60-70-luvun sisustuksia.
Tässä oli mun kokemukseni mukaan näyttelyn parhaimmistoa. Taisi olla yhteensä 5 kerroksessa, joten riitti kierrettävää. Kuvia olis enemmänkin, mutta ei makeaa mahan täydeltä.
Siitä päästäänkin aiheeseen ruoka. Mä olen aivan hullaantunut kulinaristi nykyään kaiken luomu/tuoreruoan perään. Barcelonassa söin elämäni parhaimman gluteenittoman vegaanisubin (siis päihittää heittämällä subwayt sun muut perusketjut) ja tänään osu kohdalle vastaavanlaisella periaatteella toimiva fresh food ravintola Hampurista. Sen maussa vaan huomaa, että ruoka on laadukkaista raaka-aineista tehty. Söin ehkä elämäni parhaimman kanasalaatin siellä, tai sit mulla ehti vaan tulla niin nälkä kun näyttelyssä kierrellessä meni kuitenkin aikaa. Ihan varmasti ei jää ainoaksi kerraksi siellä. Yritin kaivaa tarjoilijalta vinkkiä salaatinkastikkeeseen, mutta salainen resepti. Eikä ne myy sitä uloskaan. Niinpä tietysti. Mutta oon ihan äärimmäisen onnellinen, että se ravintola melkein kun käveli vastaan tilauksesta siinä Taidehallin lähistöllä. Oon just viime päivät miettinyt, että pitää googlata Hampurin fresh foodit.
Kotimatkalla poikettiin vielä kukkaostoksille ja nyt vihdoin sain terassin kukat ostettua. Huomenna on siis edessä urakka ruukkuihin laitto. Toiveikkaana odotan huomisesta aurinkoista päivää. Jos ei, niin eiköhän näillä väreillä pikkusen kesäisempi fiilis tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti ilahduttaa :-)