Tarinoita menneestä

Mulla on sellainen ideologia sisustamisessa, että en osta mitään turhaa koriste-esinettä ihan vaan siksi, että joku on kiva. Ainoastaan kyntteliköt on sallittua ostaa ihan uutena. 

Mulle on tärkeetä, että jokainen koriste-esine hyllyssä tai missä vaan pöydällä kertoo jonkinlaista tarinaa. Mun mielestä sellaset kaikki valmiina kaupasta ostettuna sisustukset on niin persoonattomia ja sieluttomia ja näyttää enemmän katalogikodilta kuin oikealta kodilta. Kodin esineet on meidän muistoja ja tekee meidän kodista juuri meidän näköisen kodin.

Tässä on makuuhuoneessa sellainen tarinahyllykkö, joka ehkä ulkopuoliselle näyttää siltä, että no siihen nyt on vaan kasattu esineitä. 

Korit ostin ebaystä. Olin jo pitkään miettinyt metallisten korien ostoa ja ollut aikeissa ostaa Ferm Livingiltä, mutta tykästyin sitten näihin vanhoihin sinkittyihin koreihin, koska sain näistä monikäyttöisemmät ja ne on paljon rouheammat makkarin ilmeeseen. Ne on myös hiton painavia ja siksikin tuntuu tukevalta pitää pinossa kahta. Kolmas niistä on vauvan leluille olohuoneessa takan vieressä ja oli kooltaan kuin tehty siihen. Ja sain myös kolme koria sen yhden Ferm Livingin hinnalla.

Seinällä oleva macrame on mun siskon Romeolle tekemä pikkuinen vauvamacrame, mutta se olis jääny vauvan sängyn verhokatoksen taakse piiloon, niin se pääsee paremmin oikeuksiinsa tuossa. On se kuitenkin vastapäätä vauvan sänkyä ja sopi passelisti pienelle seinälle :-)

Yksi mun rakkaimmista esineistä on mun kummeilta joululahjaksi saatu pieni posliiniraamattu, jonka mä olen saanut 3-vuotiaana. Se olin sängyn vieressä seinällä kun olin pieni ja en varmaan sen ikäisenä osannut sitä niin arvostaa, mutta se on jäänyt mulle tärkeeksi ihan lapsuudesta asti. Se ei oo selvinnyt sekään ilman elämän kolhuja ja sitä on liimailtu kasaan, mutta sellaista elämä välillä on. 

Nyt se sopii nojaamaan tuohon kaktusta vasten, jonka taas Romeon kummit on ostaneet kun tulivat ekaa kertaa meille katsomaan vauvaa. Simo-nalle on mun syöpään menehtyneeltä kaverilta saatu lahja. Ei mikään synttärilahja, vaan ihan vaan lahja, koska olin niin mukava ja siksi se omien sanojensa mukaan halusi ostaa mulle jotain. Sellainen jos mikä lämmittää mieltä, edelleen. Vanha kamera on kirppariostos Hampurista.

Nuo ruosteiset kyntteliköt on saksalaisten ammuksien hylkyjä, vai mitenköhän se oikeaoppisesti sanottais. Siis ihka oikea sodan aikainen hylsy vai panos vai ammus. Pitää tarkistaa oikea termi. Iskällä on lapissa mökki ja se anto ne meille lomareissulla muistoksi. Siellä niitä on lappi täynnä kun vaan keräilee maastosta. Saakelin saksalaiset Lapin polttajat! Ne sopiikin hyvin nyt paluumuuttajaksi takaisin Saksaan ja polttelee meille nyt tunnelmaa makuuhuoneessa, kun eka kävivät vähän Lappia polttamassa.

Kynttelikkö on ihan uusi mun yhdeltä lempisisustusfirmalta Urbanaralta*. Linkkiin ei liity mitään kaupallista yhteistyötä, mutta jos kiinnostaa tsekkailla heidän tuotteitaan, niin tuossa on linkki. Kielen saa myös englanniksi vaihdettua.

Ja nyt kun aletaan historiaa oikein ruotimaan, niin meillä on myös ihan oikeasti Aino Sibeliuksen omistama kaktus, eli onhan se sitten Jean Sibeliuksenkin kun se niiden kodista on. Harmi vaan kun en muista miten sen tarina yksityiskohtaisemmin meni. Se on elänyt sukupolvilta toiselle istutettujen poikasten avulla ja tässä mulla on poikimassa uusi yksilö. 

Suomessa rehottaa äitin luona jo isoksi kasvanut kaktus, mikä aikoinaan oli vaan yksi pieni poikanen. Jätin sen Saksaan muuton yhteydessä äitille hoitoon ja sieltä oon kuljettanut sitä sitten poikasten muodossa, kun se käy helpommin sillein, kun alkaa koko kasvia lentokoneessa roudaamaan. 

Lipaston maalaamiseen mulla on nyt idea, mutta en vain millään ehtinyt alkaa sitä maalaamaan lomalta palattuani. Piti tehdä se jo heti Suomen loman jälkeen, niinkun lupailin, mutta täällä on satanut vain vettä ja odottelen mieluummin aurinkoisia kelejä. Aion hioa ensin pinnan ja se on parasta tehdä ulkona. Sain hiomakoneenkin appivanhemmilta lainaan. Barcelonan loman jälkeen sitten. Nimittäin ennen sitä laitan terassin kesäkuntoon. Eilen tuli kotiin kuljetettuna uusi sohvakalusto terassille ja huomenna istutan kukat. Tänne tuli kesä ja tällä viikolla menee 20 asteen raja rikki. Joten kesäinen postaus terassilta on luvassa seuraavaksi. 

*sis. kaupallisia linkkejä