Ripaus retroa

Viime aikoina oon potenut jonkinlaista sisustusähkyä ja on tehnyt ihan hyvää pitää pientä paussia kaikesta, myös blogista. Mulla ainakin tuntuu nää asiat aaltoilevan sillein, että toisinaan on ihan kauhee buusti päällä sisustaa ja tehdä koko ajan jotain luovaa ja uusia hankintoja. Vastapainoksi tulee sitten aikoja, kun ei oikeestaan kiinnostaa yhtään. Ei jaksa lukea toisten blogejakaan, eikä selailla juuri pinterestiäkään.

Kuitenkin tässä sisustusähkyssä on ollut hyvät puolet, kun on voinut välillä keskittyä muihinkin harrastuksiin ja yleensä se vastapaino löytyy sitten musiikista. Muutenkin ollut sellanen onnellinen ja positiivinen draivi päällä omassa pikku elämänkuplassa, että oikeestaan vapauttavaa jättää nää "sisustusvelvoitteet" vähän taka-alalle. 

Se oma pää on vaan niin orientoitunut sisustamaan jatkuvasti, että välillä piti ihan hokee itelleen, että ei sun oikeesti tarvii. Ole välillä vaan tekemättä mitään ja nauti siitä kodista, mitä oot tähän asti tehny. Erittäin vapauttavaa sanoisin.

Nyt tässä kevään tullen se into sisustamiseen alkoi taas löytyä ja hyviä juttuja on tekeillä, mm. saunan pukkarin uusi ilme. Olohuone puolestaan jatkaa pikku muutoksiaan edelleen. 

Edellisen postauksen timanttituoli vaihtoi paikkaa lattiataulun luokse, niin sen tilalle jäi tyhjä tila, että mitäs siihen keksisi. 

Tällainen ihana ja aito -70-luvun kaunotar (no saattaa olla -60-luvunkin) löytyi käytettynä ja sopii mitoiltaan just passelisti paikkaamaan edellisen nojatuolin paikan. Sopivan pieni ja siro ja ihan täydellinen istua. Pyörivän ominaisuutensa vuoksi se on myös Romeon lempparituoli.

Valitettavasti se on vaan keinonahkaa eikä aitoa, mutta pinta on ihan moitteettomassa kunnossa. Ruma istuinpehmuste siinä on kankaasta, mutta heitin lampaantaljan päälle peitoksi. En usko, että jaksan sitä alkaa edes uudestaan päällystämään. Talja istuu sen päälle niin hyvin muutenkin.

Lisäretroilua tuli olkkariin lasisen putkikromatun pikkupöydän muodossa ja sekin on hakenut meillä vähän paikkaansa, mutta vasta nyt sai arvoisensa paikan, kun siirsin palmun pois taulun edestä. 

Samalla lähtöpassit sai se ruskea nahkamatto taulun edustalta ja tykkään, että ilme on nyt paljon ilmavampi ja lasipöytä päästää paremmin katsetta läpi takana olevaan lattiatauluun.

Ainoa miinuspuoli on, että päällislevy ammottaa tyhjyyttään. Kaikki kokeillut kukat ja koriste-esineet ei siinä kauaa pieniltä käsiltä säästynyt, joten katellaan sitä sitten tuonnempana eli n.vuoden päästä, heh. Ihme ja kumma, että alapuolen lehdet se on antanut olla rauhassa.

Aina mä sanon tän saman, mutta kyllä nää helmilöydöt, mitä ostaa käytettynä tuo vaan niin kauheesti iloa, että ei sitä samaa fiilistä saa, kun ostaa tusinatavaraa suoraan huonekaluliikkeestä.

Sininen lammas

Mun viime viikon Kibekin shoppailuista paras heräteostos oli tämä sininen lampaantalja. Mä ihastuin siihen heti kun näin sen. Ainoa kappale, joka pilkotti sieltä muitten värjättyjen taljojen alta. Siellä oli oransseja ja olikohan tummanpunaisia tuon sinisen lisäksi. Nekin oli hienoja värejä kaikki. Se vaan oli rakkautta ensisilmäyksellä ja nappasin sen siitä sen suuremmin miettimättä kainalooni hymy korvissa. Kyllä se meiltä paikkansa löytää, ei se ole kuin vasta 5. talja meillä. 

Mä olen ihan hulluna noihin taljoihin. Ne vaan huokuu sellaista lämpöä ja lisäksi ne on niin monikäyttöisiä. Ne voi heittää sohvan päälle, nojatuolin päälle, matoksi, sängyn päälle tai vaikka seinälle. Meillä on ennestään 3 luonnonväristä, yksi harmaa ja nyt pääsi tuo sininen jatkoksi enkä menisi vannomaan etteikö kuudeskin vielä tänne joskus tulisi. Huono puoli niissä on vaan se, että pinta niissä kärsii, kun niiden päällä istuu. Ne sillein villaantuu, eikä viikon päästä näytä enää niin uudelta. Paitsi yksi meidän talja, joka on mattona ja se onkin oikeesti tosi vanha ja laadultaan kaikkein arvokkain. 

Uusi talja sai paikkansa meidän olohuoneen modernilta puolelta. Se on kuin tehty yhteen tuon maalauksen kanssa. Pilkahdus sinistä piristää aika kivasti. Piti vaan vähän venksalta tyynyjen kanssa, mutta päädyin kuitenkin heivaamaan tuon pinkin tyynyn pois. Se on jo aikansa siinä ollut ja sitä vastoin kävin varastamassa miehen huoneesta sinisävyset tyynyt. Olipa hyvä kaappaus.

Tuo mun viime kesänä maalaamani taulu on nimeltään "City life" eli suomeksi kaupunkielämää. Rytmi, värikkyys ja kerroksellisuus on siinä avainsanoja, mutta en lähde sen enempää avaamaan teosta. Minusta näissä abstrakteissa maalauksissa ei pidä ihan kaikkea kertoakaan, vaan jättää katsojan omaan mielikuvituksen varaan, miten hän taiteen kokee.

Se oli mun ensimmäinen maalaamani taulu 4 vuoden tauon jälkeen ja on täynnä intohimoa. Oli tosi vaikea maalata loppuraskauden aikoihin, sillä mulla oli aika vaikea raskaus ja oikeastaan paras asento oli makuuasento tai uiminen. Aina vähän kerrallaan pystyin sitä tekemään, kun ei voinut kauaa seistä eikä istua, mutta voi että, miten se antoi uutta energiaa ja voimaa. Luovuudella on ihmeellinen voima. Omaan taiteeseen on tekijällä tietysti aina henkilökohtainen suhde ja tää sopii meille juurikin siksi, että meillä on nyt täällä maalla palanen kaupunkielämää aina läsnä. Ja se antaa kivasti räväkkyyttä muuten niin hillityn vaaleeseen sisustukseen.

Vanha talja sopikin sitten oikein hyvin eteiseen nojatuolin päälle. Se olikin kaivannut jotain peitettä. Hamlet-kissa tykästyi myös tähän uuteen sisustukseen.