Melkein valmista

Edellisestä postauksesta "Keskeneräistä" olen edennyt vaiheeseen "melkein valmista". Pinnat sai uutta väriä ja muutos on oikein raikas. 

Jakkarat olin suunnitellut sprayaavani kahdella eri vihertävän sävyllä, mutta onneksi päätin muuttaa suuntaa viime hetkellä. Mulla oli jääny pikkasen purkin pohjalle korkeakiiltosta valkoista maalia ja se oli ihan nappivalinta, koska kaikki muutkin kalusteet ympärillä on korkeakiiltoista valkoista ja näin linja jatkuu yhtenäisenä. Pikku piristeeksi merkkasin ne vielä ykkös- ja kakkosjakkaraksi. Jakkaran vanerireunat pitää vielä putsata maalin jäämistä, mutta en malttanut olla laittamasta kaikkia jo kuvattavaksi paikoilleen ja teen loppusilaukset sitten myöhemmin. Kuten sanottu, melkein valmista :-)

Jakkarat on sellanen kiertopalkintotavara tai enemmänkin hylkiöt kaverilta kaverille. Ne kuului alunperin yhdelle kaverille, joka muutossa antoi ne toiselle kaverille ja hän taas muutossa mulle. Terveisiä vaan Nooralle ja Karolle Suomeen :-) Toivottavasti näihin ei liity mikään Suomeenmuuttokarma, vaan voin jatkaa huoletta asumista täällä. Varsinkin kun ne sai nyt ihan uuden ilmeen ja jatkoaikaa meidän kotona. 

Kukkaruukku sai haalean lohenpunaisen sävyn ja pääsimpäs taas käyttämään lehtihopeaa, kun viimeistelin siihen tuollaisia epämääräisiä salmiakkikuvioita ja rikoin vähän hopean pintaa kulutetun näköiseksi.

Oksat spraymaalasin hopealla. Ne poimin meidän kadun varrelta oman pihan puolelta ja olin aika pitkään katsellut sitä oksakasaa siinä. Väri ei ole ihan niin kova kuin hopea on yleensä. Sävy on enemmänkin sellainen shamppanja, mutta purkissa lukee hopea. Ei niin kova ja kylmä kuin hopea vaan sellainen lämpöinen hopea, miten sitä nyt kuvailisi. Oikein kiva väri ja mietin kovasti mihin muualle mä sitä lykkäisin, kun ihastuin niin siihen. Ja samalla mietin mitä teen niille kahdelle vihertävälle spraypurkille, mitkä varta vasten jakkaroita varten ostin. Toivottavasti on kuitti tallella, niin saan vietyä ne takaisin.

Taulukin tuli vihdoin valmiiksi ja vieressä on sitä edeltävä maalaus viime kesältä. Molemmissa sama tapetin nurja puoli pohjana ja oli isotöisiä tehdä, niinkuin edellisessä postauksessa kerroin.

Galleriaseinä alkaa olla jotakuinkin valmis. Itseasiassa nuo alemmat taulut tein itse siitä syystä, etten ole vielä onnistunut löytämään sellaisia printtejä kehyksiin, mitkä miellyttäisi niin, että juuri noi mä haluan. Ajattelin, että parempi kun teen itse sellaiset kuin haluan, kunnes ne juuri oikeat osuu kohdalle. Ja nyt kyllä salaa toivon, ettei ihan heti osukaan. Nuo teetti niin paljon työtä, että olisi harmi ne samantien ottaa pois.

Oikeastaan tää on sellainen tarinaseinä meistä kahdesta. Printit on niin osuvia teksteissään ja Liisa ihmemaassa on mun yksi lapsuuden lemppareista. Häät taas oli elämämme ihanin juhla ja paras päivä, joten olisi sääli sulloa hääkuvat pelkästään albumiin. Aina kun tässä arjessa niiden kuvien ohi ramppaa niin se myös muistuttaa siitä rakkaudesta, miksi me toisillemme sanottiin aikoinaan "tahdon". Varsinkin isoa canvastaulua on vaikea olla huomaamatta. Ja onhan se kiva katsoa meitä kahta, kun olemme kauneimmillamme ja siitä siirtyä vessan puolelle peiliin katsomaan tätä nykyistä verkkariluukkia meikittömänä pienen vauvan äitinä muutama lisäkilo ympärillä (ei kyllä kauaa ;-) ). 

Peuranpäätaulu on linkkinä tuohon hopeaksi maalattuun sarveen. Ja taulun &-merkki taas symbolisesti merkki meistä yhdessä.

Oon aika tyytyväinen tähän lähes nollabudjetin lopputulokseen. Mulla on visio ostaa tuohon designklassikkotuoli tai nojatuoli. Mielessä on ollut Eames RAR keinutuoli, jota mä olen itse asiassa suorastaan inhonnut aina ja nyt jostain syystä vuosien siedätyksellä olen alkanut tykkäämään siitä ja jopa niin paljon, että pakkohan se on jossain vaiheessa saada omaksi. Ja tietysti aito eikä kopio. Siksi mä en halua nyt kovin investoida tuohon tyhjään tilaa rahaa, koska silloin köyhä ostaa kahdesti ja nyt joudun vähän priorisoimaan näitä ostoksiani. Aivan todella jättimäisen peilin haluaisin siihen myös lattialle seinää vasten nojaamaan, mutta sekin nyt käytännönsyistä odottelee sitä, että lapsi kasvaa pahimman iän yli.

Vain tyhjä aukko tuossa seinässä kaipaa nyt kipeästi jotain. Mietin vaihtoehtoina avohyllyä, macramea tai isoa taulua. Iso taulu tuntuu näistä kuitenkin olevan parhain vaihtoehto, koska se tuo vastapainoa tuolle massiiviselle lipastokaapille ja koska muuten esineet vieressä on niin hentoja tai kepeitä elementtejä. Iso maalattu taulu yhtenäistää tuon seinän yhdeksi. Ainakin mun visioissa se olisi se viimeinen piste i:n päälle. Lopputuloksenhan näkee vasta sitten, kun se taulu on tehty. Ja se onkin sitten mun seuraavan viikon projekti.