Ihka eka oma asunto

Omaa asuntoa ostaessa jokaisella on omat kriteerinsä mitä asunnolta vaatii. Kompromisseja joutuu aina tekemään, ellei satu olemaan rahaa niin paljon, että saa kaiken mitä haluaa. Harvalla meillä tavan työläisellä kuitenkaan on ja siksi näihin suuriin päätöksiin vaikuttaa myös tosi paljon tunteet. Millainen fiilis tulee kun astuu sisään toisen kotiin, josta olisi mahdollisesti tulossa oma koti. Ja mitä kompromisseja on valmis tekemään siinä järjen ja tunteen ristiaallokossa.

Me etsittiin asuntoa tosi intensiivisesti 4kuukauden ajan. Rampattiin asuntonäytöissä 2-6 kertaa viikossa, joten aika monta asuntoa tuli koluttua läpi. Muutama oli tosi varteenotettava, mutta sitten vaan tuli joku selittämätön olo, että ei tää jostain syystä tunnu omalta. 

Tän asunnon löytyminen oli jotenkin ihan outo juttu. Mä olin melkein vihanen mun miehelle, että se jakso kuluttaa aikaansa asuntojen katteluun jostain  Hampurin ulkopuolelta. Olin jotenkin ihan sokea sen ajatuksen kanssa, että kohtuu lähellä keskustaa sen on oltava. Kuitenkaan niistä perustaloista, mitä oltiin ravattu katsomassa ei mikään oikeen niin kolahtanu. Jossain kohtaa mua alko jopa ahdistamaan ajatus sellasesta perusmeiningistä jossain rivarissa tai omakotitalossa, jossa pihat on kuitenkin niin pienet ja naapurit kylki kyljessä, ettei sitä haluttua omaa rauhaa ole kuitenkaan. Kerrostaloon me ei haluttu ollenkaan. Aloin kaivata vähän erikoisempaa, jotain tosi makeeta ja johon en heti kyllästy, niinku valitettavan usein tuppaa käymään.

Tätä meijän asuntoa me lähdettiin katsomaan vähän sillein asenteella, että kunhan nyt käydään. Meillä oli just sitä ennen ollut näyttö yhdestä uudemmasta talosta, joka säväytti niin, että se olis ollut aika potentiaalinen ostos. Mutta tunne oli se, mikä meni ostopäätöksessä järjen edelle. Me (tai no minä, mies tulee aina hitaammin perässä) vaan ihastuttiin heti kertalaakista tähän asuntoon ja mä sanoin heti, että joo tää me ostetaan. Sillon mä tajusin, että täähän se mun unohduksissa ollut unelma oli. Niitä paritaloja kun tulee aina kohdalle, mutta tässä oli jotain niin viehättävää, etten mä olis voinut elää sen asian kanssa, että oltaisiin jätetty tarttumasta tilaisuuteen. 

Tässä on mun top 10 lista, mistä mä tykkään eniten tässä asunnossa. Järjestys ei ole paremmuusjärjestys, koska en pysty laittamaan niitä paremmuusjärjestykseen. Osa kuvista on ennen muuttoa kännykällä otettu, joten kuvanlaatu ei ole mitä parhain. Halusin kuitenkin tuoda ne parhaimmat elementit esille tyhjän asunnon kanssa, ilman häiriötekijöitä eli huonekaluja ja sisustusta :-) Näin saa ehkä kiinni siitä fiiliksestä, mikä tuli kun tänne astui silloin kun se oli tyhjänä.

1. Suuret ikkunat ja huonekorkeus

Ne vaan on niin aah, ihanat! Huonekorkeus on 3,30m ja se tuo tilaan hengittävyyttä, ilmaa ja sellasta loftmaista fiilistä. Vaikka ikkunanäkymä ei ole kuin tyhjä terassi, niin sekään ei häiritse, koska jotenkin sen vaan suodattaa kun katse torppaa noihin ikkunoihin eikä niiden takana olevaan maisemaan.

2. Kattopalkit 

Jykevät palkit katossa jotenkin kruunaa sen mitä ikkunat ja huonekorkeus antaa. Niitä on ihana tuijotella ja miettiä tän paikan historiaa. Ne on todellakin ajan henkeen patinoitunut ja niiden massiivisuus luo jonkin sortin mielenrauhaa.

3. Takka

Takka oli sellanen bonus, joka oli oikeestaan mun asunnonostokriteereissä, mutta jonka kanssa olisi voinut joutua tekemään kompromissin. Siksi se oli enemmänkin toive kuin kriteeri. Mulle elävä tuli on sellanen elementti, joka luo ihan selittämättömän tunnelman. Oli se sitten grillinuotio kesämökillä Suomen kesässä tai takkatuli hampurissa, mutta tulella on aina sama vaikutus. 

4. Koristejutut seinässä

Ihana pikku mauste olohuoneen seinässä on tällaiset valurautaiset koristeet, joita on 2kpl. Ripaus historiaa. Tulee mieleen, että olohuone on ollut aikoinaan joku hevostalli tai vastaava, ehkä heinätalli.

5. Makuuhuoneen ovi

Perinteinen ovi olisi ollut liian ahdas tuohon tilaan ja siksi liukuovi tuntuu käytännöllisemmältä ratkaisulta. Ja tietenkin ajan henkeen sopivalla tyylillä vanha hevostallin ovi.

6. Sauna

Saksassa sauna ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Se on harvinaista herkkua, että löytää sellaisen asunnon, jossa on oma sauna. Ja jotenkin mä jaksan hämmästellä sitä vieläkin, että meillä tosiaan on ihan ikioma sauna, Saksassa. How cool is that! Ja hyvät löylyt onkin.

7. Kylpyamme

Lapsuudessa meillä oli kylpyamme ja jossain kohtaa vissiin 90-luvun alussa kun asunto pintarempattiin, niin ammeen tilalle tuli suihku. Saksassa mä pääsin tai enemmänkin jouduin taas tottumaan kylpyammeeseen. Täytyy sanoa, että kylpyamme on aivan liian aliarvostettu saunan rinnalla, enkä mä enää vois elää ilman ammetta. Ammeessa saa lihakset jotenkin paljon syvälämpösemmäksi, kun taas saunassa tulee enempi pintalämmin verenkierto. Molempi parempi.

8. Terassi

Oma piha oli meillä ehdoton kriteeri, jonka kanssa jouduttiin loppujen lopuksi tekemään pieni kompromissi. Nyt on terassi eikä omaa nurmikkoa. Mutta se on iso terassi 35neliötä ja se on kokonaan aidattu ja pensaspuiden suojassa. Musta tuo terassi on sellanen ihana pikku piilopaikka. Sitä on ulkona ja kuulee kaiken, mutta kukaan ei näe meitä. Ja mikä parasta, siihen paistaa aurinko. 

9. Keittiön puu

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Se vaan on niin jyhkee ja magee.

10. Oma perhe

Tämä on ainut näistä, minkä osaisin laittaa paremmuusjärjestyksessä ykköseksi. Kyllä kodin pitää olla paikka, jonka jakaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka tekee sinut onnelliseksi. Ei mikään hieno sisustus eikä miljoonakämpät merimaisemissa paikkaa sitä rakkautta ja välittämistä, minkä ihmiset saavat aikaan yhteisessä kodissa.