Takkailta rakkaimman kanssa

Romeon kanssa meillä oli oikeen tunnelmallinen ja ihana perjantai-ilta kahdestaan, kun "papa" oli iltavuorossa. Romeokin oikein lumoutu katselemaan elävää liekkiä babysitterissä, niin sain rauhassa sytyttää kynttilät ja ottaa valokuvat. Kissojen takia, joita meillä on 2 kpl, meillä ei voi polttaa kuin lyhtyjä ja korkealla olevia kynttilöitä. Pöytäkynttilät on valitettavasti jouduttu jättää ihan koristeeksi.

Vauvan kanssa ihanimpia hetkiä on, kun saa vaan hassutella yhdessä. Laulaa ja leikkiä. Se on varmaan mahtavin tunne elämässä, kun näkee oman lapsensa tyytyväisenä. Eikä mikään voita sitä ääntä, kun pieni vauva nauraa ja hihkuu onnea niin pienestä ilosta kuin epämääräsistä laulunsanoista, typeristä ilmeistä, mahan kutittelusta ja suukotteluista. 

Kynttilöissä ja vauvoissa on se sama yhdistävä tekijä, että se vapauttaa ihmisen elämään hetkessä. Elävää liekkiä kun katselee, niin sitä vaan uppoutuu siihen kyseessä olevaan hetkeen. Sama tunne on vauvan kanssa vietetyssä ajassa. Vauva ei paljoo murehdi menneitä eikä stressaa tulevasta ja se tempasee äidinkin mukaansa. Parasta on olla vain siinä hetkessä yhtä ja nauttia vuorovaikutuksesta. Se hetki on kuitenkin niin lyhyt, koko vauva-aika itsessään on liian lyhyt.

Vasta myöhemmin illalla muistin yhtä äkkiä mikä päivä tänään on. Tasan vuosi siitä, kun tein positiivisen raskaustestin. Oikeastaan mikään ei ole ollut sen jälkeen enää entisellään. Kyllä se vain meidän maailmamme mullisti. Jännä muistella tuota päivää nyt ja kuinka monenlaista onnellisen sekavaa ajatusta sillon päässä pyöri. Molemmat oltiin yhtä pihalla ja hämillään, että oikeestiko meille tulee nyt vauva?! Eikä sitä oikein osannut vielä synnytyssalissakaan tajuta, että kohta meille tosiaan syntyy se vauva. Sitä vaan kulkee koko raskausajan jossain omassa ihmeellisessä raskausmaailmassa, missä kaikki on outoa, uutta, epärealistista, vierasta ja toisaalta se kaikki on niin äärimmäisen lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. 

Joku elämän palanen vaan loksahti silloin paikoilleen. Tuntuu, että asiat tapahtui juuri niin kuin niiden pitikin mennä. En enää osaisi kuvitella, että me oltaisiinkin vielä kahdestaan. Romeo kuuluu nyt tähän pakettiin, me ollaan team Rastas ja kaikki tuntuu niin luonnolliselta näin kolmen koplana. Vaikka tokihan sitä ihmettelee, että meillä siis tosiaan on nyt ikioma vauva :-) 

Näihin rauhallisiin tunnelmiin toivottelen hyvää viikonloppua. Ja koska tämä päivä oli meille onnenpäivä, niin sen kunniaksi jaan tähän linkin sisustusarvontaan. Jos ei lotossa eikä raskaustesteissä tule vknloppuna täysosumia, niin voit voittaa itsellesi tonnilla shoppailurahaa*. 

*sis. kaupallisia linkkejä