perjantai 5. helmikuuta 2016

Blogitien ensimmäiset askeleet

Joskus on käynyt mielessä, että olisi kiva alkaa kirjoittamaan omaa blogia. Ajankohta tai elämäntilanne vaan ei koskaan oikein ollut otollinen sille. Nyt äitiysloman aikaan elämä on muutenkin eräänlaisessa käännöskohdassa pienen esikoisen tultua elämään ja sieltä se ajatus sitten syvällisten pohdintojen jälkeen pomppasi: Mä alan muuten kirjottaa omaa blogia! En tiedä onko tää ollenkaan hyvä idea ajankäytön puolesta, kun sitä kuuluisaa aikaa tuntuu muutenkin olevan aina liian vähän. Mutta kun mä jostain innostun, niin sillon on vaikea heittää enää jarruja päälle. Mä olen nyt niin innoissani tästä uudesta harrastuksesta :-)

Blogissa kerron mun elämästä Hampurissa, jonne mä muutin kotikaupungistani Jyväskylästä 4 vuotta sitten pysyvästi. Blogissa pääset tutustumaan mun arkeeni, elämäntapaani, ajatusmaailmaan, harrastuksiin ja intohimoihin, mutta pääpaino tulee olemaan ennen kaikkea oman kodin sisustamisessa ja arjen pienistä asioista nauttimisessa. Mitä kaikkea Hampuri tarjoaakaan :-)

Kaupunkilaissieluna mulla on ollut aina unelmana asua jonkun miljoonakaupungin kupeessa luonnon läheisyydessä. Vuosi sitten me ostettiin oma asunto ihan maaseudulta Hampurin rajojen ulkopuolelta. Vuokralla-asuminen ja keskustan sammumaton vilske vaihtuikin yhtä äkkiä luonnonrauhaan, kun löydettiin 1820-luvulla rakennettu kivitalo, jossa on sitä ihanaa vanhan talon tunnelmaa. Sitä on nyt tarkoitus sisustaa ja jakaa tätä ikuisuusprojektia teille lukijoille.



Hampuri on kaupunki, johon mä rakastun aina uudelleen ja uudelleen. Se on just se mun unelmissa ollut miljoonakaupunki, jonka olemassaolosta mä vaan en vielä haaveillessani tiennyt. Tää on se maailman kolkka, missä mä olen kotonani. 

Hampurin vuodet on kuitenkin ollut melkoista pyöritystä. Elämä on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin ja koko ajan tapahtui vaan niin paljon, ettei tahtonut enää pysyä perässä. Jotenkin mä vaan itse hukuin siihen hektisyyteen ja aloin kadottamaan itsestäni jotain. Liian vähän ollut aikaa sille omalle suurimmalle intohimolle elämässä eli luoville jutuille. Kaikenlainen luova tekeminen on kuitenkin mulle se, mikä herättää mut eloon.

3 kk sitten minusta tuli ihanan Romeo-pojan onnellinen äiti. Se oli viimeinen sysäys sille, että nyt on muutettava suuntaa elämässä ja itsessä. Ja niin mä päätin, että vuosi 2016 alkaa projektilla "uusi parempi vanha minä". Se tarkoittaa kokonaisvaltaista oman hyvinvoinnin edistämistä. Terveellistä kasvisruokaa, liikuntaa, luovuutta, taidetta ja musiikkia. Keskittymistä itseeni, omaan perheeseen, oman kodin sisustamiseen, luoviin harrastuksiin ja ystäviin. Ennen kaikkea elämästä nauttimiseen ja hetkessä elämiseen. Ja kun mä teen siitä blogin myötä julkista, se myös inspiroi ja innovoi mua tekemään, eikä vaan suunnittelemaan. 

Blogini lifestyle-osio tulee keskittymään siihen, kuinka nauttia omasta arjesta. Siitä kuuluisasta oravanpyörästä, josta jokaisen tekee mieli aina aika ajoin hypätä pois. Kun mä kirjoitan tästä aiheesta, niin se pakottaa myös mut itseni positiiviseen ajatteluun ja toimimaan sellaisten asioiden äärellä, jotka mut tekee onnelliseksi. Se auttaa näkemään suuria asioita pienissä arjen hetkissä ja ottamaan ilon irti myös maanantaipäivistä. Aina asiat ei ole niin itsestäänselviä, vaan joskus joutuu vähän näkemään vaivaa, pakottamaan itseään liikkeelle ja haastamaan itseään. Mutta muutenhan elämä olisi tylsää. Tämä on Rastas-Strasse 25, mun tieni.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pienikin kommentti ilahduttaa :-)