Univaikeuksia

Kevät on jo pitkällä ja nyt kun kellojakin siirrettiin, niin sen huomaa myös pidemmässä päivässä. Ihanaahan se on, mutta se tuo mukanaan jokavuotisen ongelman eli kuinka nukkua valosan aikaan. Mä en ainakaan pysty nukkumaan ilman pimennysverhoja kunnolla. Ja tätä mä ihmettelen aina kun käyn valoisan vuodenaikaan Suomessa, että miten siellä voi nukkua kun yötkin on valosia. Täällä sentään yöt on pimeitä. Mulla on aina pakko olla silmälaput mukana, että pystyn nukkumaan Suomessa lomilla.

Meijän makkarissa on nyt niin valkoiset verhot, ettei ne pidättele valoa juuri yhtään ja aamuisin olis kiva nukkua vähän pidempään. Tänä aamuna jouduin jo virittään ikkunan eteen oikein paksun ruskean torkkupeiton ja se oli hyvä ratkaisu, kun nukuttiin koko sakki sitten yhteentoista. Minä en ole siis ainoa meillä, joka tuosta valoisuudesta kärsii.

Nää mun verhot on ihan oma diy-projekti. Sain anopilta läjän valkoisia verhokankaita, niin pohjana on ihan tavallinen puuvillainen verhokangas. Kävis varmaan lakanastakin eli ihan peruskangas. Siihen sit ompelin kiinni trikoonauhasta eri mittasia nauhoja ja liimasin tavallisella (erikeeper käy) liimalla siihen sulkia. Se sulan kanta jäi nätisti sinne trikoon sisälle ja oli muutenkin aika nopea tehdä. Käsin ompelemalla olis kestänyt ikuisuus. Itse ostin sulat ebaystä ja suosittelen kunnon kanalinnun sulkia, joilla on myös pituutta. Eli ei kannata lähtee millään pienillä virpomishöyhenillä tekeen. 

Tässä siis idea, jos haluaa vähän boheemimpaa tyyliä. Sulkiakin on vaikka minkä värisiä. Houkutteli tehdä sellainen monivärinen sulkaverho, mutta päädyin kuitenkin turvallisesti mustaan, kun tuo makkari vielä hakee tyyliaan sellasen bohon ja industriaalin sekamaastossa. Makkarin toiseen suuntaan kuvia tulee myöhemmin. 

Unensiepparin alotin tekemään samalla tekniikalla, mutta se jäi kesken ja nyt se on ollut jo ikuisuuden kesken. Tai siis kun itseasiassa mä alotin tekeen ensin tätä unensiepparia ja sit keksin, että teenkin verhot samaan tyyliin ja siinä innostuksessa sieppari jäi jalkoihin ja on edelleen sitä. Joskus vaan käy näin, tai aika useastikin ;-) Ei se nyt paha ole noin toispuoleisenakaan, mutta kyllä mä sen joku päivä vielä teen valmiiksi.

Ostoskärryt mulla on ollut jo monen monta vuotta ja ne herättää aina hämmästystä ihmisissä :-) "Ai, sulla on niinku oikeet ostoskärryt" -lauseen mä olen kuullut aika monesti. Ja mä kyllä tykkään tästä erikoisesta sisustuselementistä just siks, että harvalla tällaisia on. Mä keksin tän idean alkujaan, kun mun entisen työpaikan varastossa oli tällasia entisajan pienempiä myymäläkärryjä ja keksin, että otan vaan vanhat rikkiäiset muoviosat pois ja mustaa spraymaalia pintaan. Vaikka näähän olis ihan makeet alkueräisenä kromin värisenäkin tai ihan minkä värisenä vaan. Musta on vaan helppo yhdistää muuhun sisustukseen, kun nääkin on vaihtanut paikkaa aika monesti jo vuosien mittaan asunnosta asuntoon.

Ne on oikeesti kätevät ja ollut millon missäkin käytössä. Olohuoneessa ne palveli sisustuslehtien säilytystilana, keittiössä tyhjien pullojen kerääjänä ja nyt niillä on kultaakin kalliimpi tehtävä päiväpeiton ja tyynyjen säilytystilana sekä tietenkin vaatteiden, jotka muuten lojuis lattialla tai vuorena lipaston päällä. Vai väittääkö joku rehellisesti, että viikkaa aina vaattensa suoraan kaappiin illalla? Siitä ne on sit helppo pukea seuraavana päivänä päälle, varsinkin kotiolosteluvaatteet.

Tuo lipasto on nyt kans mun maalausprojektilistalla ja mä luulen, että mä taidan maalata sen ensin ennenkuin alotan sitä aikasemmin esittelemääni antiikkilipastoa, koska niin varma kun mä siitä mustasta väristä olenkin, mä arvon vieläkin sen asian kanssa. Me ostettiin tää halvalla kierrätyskeskuksesta edelliseen asuntoon ja itse asiassa mun piti maalata se jo silloin, mutta se on vaan jäänyt ja jäänyt. Toisaalta ihan hyvä niin, koska nyt saan tähän uuteen tyyliin jotain pysyvämpää. Ehkä siitä ihan kiva vielä pikku uudistuksella tulee. 

Hauskinta tässä oli se, että kotona vasta huomasin, että siinä on leima suomeksi "Puutuote Lahtinen". Eli se on siis suomalainen lipasto Saksassa ja siksi mä kai siitä nyt pidänkin kiinni, eikä se ole vielä päätynyt kaatopaikalle. Kaipaa vaan pikku makeoveria.

Mä luulen, että loman jälkeen otan härkää sarvista ja alan ensitöikseni tuon lipaston kimppuun. Nyt se on alkanut tosissaan jo häiritä tuon värisenä. Vähän liian kasaria. En vaan ole vielä päässyt yksimielisyyteen värien kanssa. Sinistä vai punaista, siinä vasta pulma. Tai no ihan ekana loman jälkeen pitää keksiä joku pimennysverho, noiden verhojen taakse. Viime kesän jaksoin ripustella sitä torkkupeittoa ikkunan eteen, mutta nyt ne viritelmät saa jo jäädä.

Ylihuomenna lennetään vauveliinin kanssa kaksistaan kahdeksi viikoksi Suomeen lomalle. Edellisestä kerrasta tuleekin jo melkein vuosi ja siellä kaikki kovasti odottelevat, että pääsee näkemään Romeon.