Vanha viltti

Jos jotain asioita Suomesta kaipaa niin itsepalvelukirppikset, koska niitä ei täällä päin ole. Täällä on vaan yksittäisiä kirpparitapahtumia, johon ihmiset menee myymään yhdeksi päiväksi ja niissäkin on toki oma tunnelmansa. Tai varsinkin juuri sitä tunnelmaa kun pöydän takana on ihan oikea myyjä ja ihmisiä aina paljon. Mutta välillä kaipaa sitä, et voi mennä vaan kirppikselle tappaan aikaa.

Täällä on kuitenkin yksi iso kierrätyskeskusketju Stilbruch ja siellä on aina välillä kiva käydä pyörimässä. Lähinnä käyn kattelemassa huonekaluja ja piensisustustavaraa, mut nyt piipahdin vaatepuolella myös ja yllätyin kuinka hyväkuntosta tavaraa siellä olikaan. Sieltä sitten löysin tämän ihanan aarteen. Vanha retroviltti.

Parhaat ostokset on kun ne syntyy rakkautta ensisilmäyksellä-fiiliksellä. Olin jo ostopäätöksen tehny, ennenkun katoin mikä mahtaa olla hinta. 4e! Ei siis todellakaan hinnalla pilattu. Kuntokin ihan älyttömän hyvä, vaikka näkee toki, ettei se ihan uusi ole. Mua ei pieni elämisen historia siinä haittaa, koska se ei oo millään lailla kauhtunut eikä nukkaantunut.

Meillä on ikean valkoinen torkkupeitto mistä mä tykkään myös tosi paljon, mutta sitä on kiva pitää valkosen sohvan suojana ja tuntuu, ettei sitä jaksa sit aina repiä päälle ja sitten taas viikata päiväksi sohvan suojaksi. Tää 4e sijoitus tuli siis ihan tarpeeseen ja eniten juuri siksi, et se mätsää tuon sinisen lampaantaljan kanssa niin hyvin yhteen.

Mielenkiinto heräsi, että mikä tän viltin tarina on ja nopeella googlauksella selvis, että tää Ibena on saksalainen firma, joka on jo vuodesta 1826 tehnyt kodintekstiilejä. Olis kiva tietää, minkä vuoden malli tuo viltti on. Sehän näyttää aika retrolta, mutta voihan se olla uudempaakin tuotantoa. Toisaalta toi tuotelappu näyttää aika seitkytlukulaiselta myös.

Mä tykkään tästä kuviosta ja noista väreistä niin paljon. En ees tiedä miksi, koska mä en muuten oo niin kauheesti kukkakuvioiden perään enkä edes retrokamojen, kun sitä oli jossain vaiheessa vähän liikaa ja joka tuutista. Ai että, miten tää onkin ihana ja kirppislöydöt halvalla jos mitkä tekee sisustajan onnelliseksi. Sininen ruusu oli meillä häiden teemakukkana, joten täähän sopii sit hengeltäänkin hyvin meidän kotiin. 

Vesipiste

Heippa vaan taas pitkästä aikaa. Tässä tulikin oletetusta muutaman viikon tauosta yllättäen melkein parin kuukauden tauko. Toiset piti blogilomaa kesällä ja minä sitten näin syksyllä. Tässä on ollut omat haasteensa viime aikoina ja tuntu, ettei vaan yksinkertaisesti ollut nyt rahkeita kirjottaa. 

Tätäkin kirjotusta meinasin vielä lykätä, koska olin ajatellut ottaa paremmat kuvat ja uudenkarheella objektiivilla. Sivuvalo ja auringonpaiste ei ollut ihan otollinen kuvaushetki ja vielä kun välillä meni ihan pilveen ja just kun sain muutettua asetuksia niin aurinko tuli takaisin. Mutta näillä nyt mennään. Nyt itse asiaan.

Sisustamissa yksi parhaimpia juttuja on kun saa jotain ilmaiseksi. Niinkun tossa taannoin kerroin niin seurailen aina aika ajoin aktiivisesti netissä lahjoitetaan-palstaa ja tällä kertaa sain haaviini metallisen tarjoiluvaunun.

Väri ei oikein miellyttänyt, koska se ei sellasenaan tuntunut tulevan edukseen meidän olohuoneessa ja väliäkö sen sitten kokeilla maalaamista, koska ilmaiseksi oli saanut. Mulla oli jäänyt valmiiks itsesekoitettua kalkkimaalia ja koska sen pitäisi sopia myös lasi ja metallipinnoille, niin ajattelin kokeilla. Vaalean sammalenvihreä oli just se väri mitä mä halusin, koska se myös tuo paremmin esille tuon tumman lasin, mikä nyt on niin trendikästä. Ja muutenkin kaikkea ei tarvii aina spraymaalata mustaksi tai valkoiseksi, vaikka se niin hyvä ja turvallinen vaihtoehto onkin.

Sellanen mummomaisuus siitä hävisi maalauksen myötä ja se sai oikeen hyvän käyttötarkoituksenkin. Mä pyrin juomaan päivässä vähintään 3 litraa vettä, niin tää onkin paljon kivempi paikka vesikannulle, kuin aina keittiön pöydällä.

Erittäin kätevää on myös se, kun kannu on 1,5l, niin pysyy laskuissa hyvin mukana paljon on juonut.

Tällainen on mun uusi vesipiste kokonaisuus. Se hyvä puoli siinä, että kun on paljon tilaa niin saa luotua sellasia omia pikku kokonaisuuksia isoon tilaan. Tää on musta nyt just sellainen oma juttunsa tällä seinustalla.

Pinterestissä mä ihastuin niin noihin metalliverkkotauluihin. Tai millä nimellä ne sit kulkeekaan. Ja itse asiassa ne säästää tosi paljon tilaa ja moni käytännön asia on heti käden ulottuvilla.

Esimerkiksi nyt nuo sakset ja mittanauha. Mä tarviin niitä ihan jatkuvasti ja ne on just sit aina hukassa. Tähän ne on vaan niin helppo palauttaa käytön jälkeen ja kun siitä on myös tullut tapa niin se toimii. Sit tulee laitettua uusimmat sisustuslehdet turvaan, koska ne mitkä on pinossa tason alahyllyllä näyttää aika hyvin "luetuilta", nimittäin meidän alle 1v. lukee niitä päivittäin ;-)

Ja sitten on kätevää, että yleisimmin käytetyt korut ja aurinkolasit on siinä hyvin tallessa. Mulla on pienimuotoinen aurinkolasiaddiktio ja ostelen niitä kesäsin aina lisää useita. Tossa näkyy olevan 8 lasit ja niitä on vielä laatikoissa ja autossa oma kokoelmansa. Tää kaikki säästää aika paljon tilaa, koska muutenhan nää olis jossain rojulaatikossa sekasin.

Sitten mun miniharrastukset eli valokuvaus Diana mini lomography-kameralla ja polaroidkameralla. Kuviakin alkaa olla sen verran, että pitää alkaa miettiä uutta esillepanoa. Tässä nyt on esillä mun raskausajan kuva ja millanen vauveliini sieltä sitten putkahti maailmaan. Sillä nää sopi kivasti vierekkäin.

Mun kaikista rakkain harrastukseni on tankotanssi, jota oon nyt pikku hiljaa alkanut herätteleen uudestaan eloon. Raskausaika teki omat temppunsa ja tuli aika pitkä tauko. Tanssikengät pysyy hyvin siinä tallessa. Ja meillä on siis tanko ihan keskellä olohuonen lattiaa, mutta oon onnistunut rajaamaan sen tähän asti aina kuvakulmista pois. 

Ja pieni maininta tuossa kenkien vieressä on magneettilyijykynä. Ostin sen jostain design-liikkeestä Barcelonasta ja se on oikeesti ihan pelastus, kun kynät on aina hukassa kun niitä tarvii.