Olkkarin uusi rakkaus

Voiko mattoon rakastua? Ilmeisesti voi. Mä olen ainakin niin in love meidän uuteen tulokkaseen. Oon jo pitkään haaveillut itämaisesta loft-tyyppisestä isosta laadukkaasta käsintehdystä matosta, mutta ei vaan ole sattunut oikeanlaista kohdalle. Joko malliltaan liian mummomaisia, väri ei nappaa tai sitten hinta jo kolmilukuisena käytettyinäkin, niinkun käsitehdyillä tuppaa olemaan. Tämänkin maton alkuperäinen hinta myyjän mukaan alkanut taannoin kakkosella, enkä epäile sitä yhtään. Käsintehty matto ja on myös uskomattoman hyväkuntoinen, vaikka ikääkin varmaan jo on.

Toinen seikka joka on mietityttänyt on kissatalous. Nuo kaksi niin ihanaa otusta kuin ovatkin, mutta kodin tekstiilipuolessa tuottaa melkoista päänvaivaa. Meidän nykyinen matto, joka sekään ei ole kun alta 2 vuotta vanha, on ollut sellanen riesa imuroinnin puolesta. Silläkin alkoi mitta jo tulla täyteen ja hankkia helpompihoitoinen tilalle. Ja tietysti totaalikyllästyminen, että vaihtelua piti jo saada. Ihan täysin helppohoitoinen ei ole tuo uusikaan matto, se kyllä kerää karvaa, mutta on se sentään huomattavasti helpommin imuroitavissa.

Tähän mattoon mä ihastuin heti kuvien perusteella ja se näytti väritykseltään niin herkulliselta ja kutsuvalta, että en saanut siltä yksinkertaisesti mielenrauhaa. Just niin täydellinen väreiltään ja kuvioiltaan. Vihreetä, sinistä ja ihanaa punaista, oliskohan aniliininpunainen oikea sävy. Huomasin kulkevani kännykkä kädessä ympäri kämppää ja kattelin sitä myynti-ilmoitusta vaan vähän väliä. Sit tuli vahva tunne, että nyt on tartuttava hetkeen, ettei se mene ohitse liialla mietinnällä. Hinta oli kuitenkin sen verran kohillaan, että se ei olis kauaa ollut myytävänä.

Vähän arvelutti onko se liian räikeän värinen, mutta ei ollenkaan. Mä rakastuin siihen vaan kahta kauheammin kun sen sain paikalleen. Meillä on muuten niin musta-valkoinen sisustus, että se on kaunis väripläjäys siinä. Kuitenkaan se ei ole rauhaton.

 

Muistelin lapsuudenajan leikkejä, kun kääriydyttiin isosiskon kanssa aina maton sisälle rullalle. En tiiä mikä siinä niin hauskaa oli, mutta se pitää ehdottomasti ton maton kanssa vielä testata. On meillä sit miehen kanssa halvat huvit ku pyöritellään toinen toistamme maton sisälle ja auki. Kai se oli vaan hauskaa kun ison maton sisällä sai pyöriä sit monta kierrosta ympäri. Köyhän lapsen huvipuisto :-)

Mun aktiivinen valkokuvausassistentti meinas tehdä homman taas aika haasteelliseksi, kun pieni valkonen pää näky tyyliin joka toisessa kuvassa alakulmassa :-) Meidän sisustus on käynyt muutenkin aika askeettiseksi ja hyllyt ammottaa tyhjyyttään. Aikansa kutakin. Sain lopuksi nappastua vielä nopeen kuvan pikku menijästä.