Epävarmasta varmaksi

Ihanaa, uusi sisustusvuosi on alkanut reippaasti. Blogin puolella hiljaisemmin, mutta kotona on tapahtunut paljon muutoksia ja aherrettu oikein urakalla. Luvassa siis paljon kaikkea uutta.

Olohuoneen maton vaihdon myötä ja jo aiemmin on alkanut tuntua, että kaipaan vähän uudistusta olkkariin. 1-2 vuotta kun katselee samoja huonekaluja, niin alkaa kaipaamaan jo pientä muutosta.

Vuoden päivät oon miettinyt antiikkisen ison lipaston maalaamista ja siitä onkin oma postaus viime vuoden maaliskuulta, kun sitä pohdiskelin. En kuitenkaan sillon uskaltanut ryhtyä hommaan. Täältä voit lukea siitä.

Nyt tuli sitten raja vastaan ja en vaan yksinkertaisesti kestänyt katella sitä enää. Se oli ennen joulua myynnissä, kun ajattelin että nyt se saa lähteä ihan kokonaan meiltä. Tuntui vaan, että mä en kestä enää hetkeekään katella sitä, ihan totaalinen yliannostus. 

Sit kuitenkin peruin mieleni ja otin myynti-ilmoituksen pois. Keksin, että se vois sopia meidän isolle käytävälle kunhan ensin maalaan sen mustaksi. Tarkoitus oli vaihtaa siellä oleva kiiltävä iso valkoinen moderni melkein samankokoinen lipasto päikseen tän kanssa.

Lopputulos oli just mitä mä toivoin tai vielä parempi. Ja se sai myös uuden mahdollisuuden jäädä omalle paikalleen. Nyt mä tykkään siitä taas ihan ku uutena.

Tässä ennen kuva. Jonkun mielestä varmaan pilattu maalauksella, mutta meidän sisustukseen se käy mustana nyt niin paljon kauniimmin. Kokonaiskuvia tulee nähtäväksi myöhemmin, kun nyt ei voi kaikkea paljastaa kerralla ;-) 

Kameran valo taas vähän vääristää, kun näyttää vaaleempia laikkuja. Livenä se on kuitenkin ihan mattamusta ja tosi onnistunut, vaikka ihan itse maalasinkin. Ja huomaa muuten lapsiperheen kun lipaston alunen on täynnä leluja :-)

Kiitos jälleen kerran kalkkimaalille, joka tekee maalaamisesta niin helppoa. Käytin maalaamiseen vaahtomuovisivellintä, ja sillä saa tosi tasaista ja kaunista jälkeä. Melkein kuin ruiskulla olis maalattu. Vaatii vaan useemman kerroksen, koska se tekee niin ohuen kerroksen, mutta tässä asiassa maltti on valttia. 

Viimeseks kahdeksi kerrokseksi käytin ihan tavallista mattamustaa maalia kalkkimaalin sijasta, koska se oli sen verran kaunis samettinen matta viimeistelemään pinnan. Kalkkimaalin tein tälläkin kertaa ihan itse kalkkijauheesta, huonekalumaalista ja vedestä sekotettuna. 

Koristeasetelmia mä vasta opettelen ja tähän en halunnut mitään muuta kuin musta-valkoista ja metallia tuomaan modernimpaa kontrastia.

Meidän hääkuva sai ympärilleen sarvet ja valkosen kaveriksi maalasin samoilla lämmöillä mustan sarven. Näitä kun oli jemmassa vielä muutama. Sopii hyvin meidän yhteiseen yin ja yang- juttuun. Ja siinä me sit ollaan kaksi kovaa luuta,  tumma ja vaalea sulassa sovussa.

Tunnelmallista joulua!

Ja niin tuli meillekin valkea joulu :-) Tänä vuonna ollut joulufiilis erityisen hukassa pitkän sairastelun vuoksi, mutta mikään ei nostata fiilistä paremmin kuin askartelut ja leipomukset. Siispä sakset käteen ja luomaan lumista tunnelmaa ikkunoihin. 

Tässä oli mun sairaslomaviikon aikaansaannokset. 2 päivää niihin meni hissukseen leikellä. Pikku assistentti oli innoissaan ja voitte vaan kuvitella minkä näkönen meidän olkkari oli siitä paprisilpusta, minkä se innoissaan levitti ympäriinsä. Näytti siis oikeeasti siltä, että meijän olkkariin on satanut lunta.

Piparitaikinankin sain aikaiseksi, mutta yhtään piparia ei säästynyt enää aattoon asti. Sen sijaan aatoksi leivoin ekaa kertaa maustekakun, joka olikin niin helppo, että jopa minä onnistuin siinä.

Lapsi kun nukkuu niin olkkari pääsee heräämään oikein jouluiseen tunnelmaan. Voi laittaa kynttilät palamaan ja ihan vaan rentoutua ja fiilistellä huomista. Muuten en tänä vuonna mitään joulukoristeluja tehnyt. Joulukuusi, kynttilät ja takkatuli riittää ihan hyvin nyt meille tänä vuonna. Toivottavasti ensi joulu menis terveemmissä merkeissä ja pääsis panostaan oikein kunnolla jouluisiin askarteluihin.

Lyhtyjen lasit ihan täynnä pieniä sormen-tai kädenjälkiä täynnä. Noh, se luo vaan tunnelmaa, kun paistaa elämä läpi :-)

Loppujen lopuksi musta tuntuu, että tää joulu on tullut kuin itsestään ilman minkäänlaista joulustressiä tai pakkoa ehkä juuri siksi, kun joutu ottaa sen asenteen, ettei ehkä olla jouluksi terveitä ja tekee sen minkä pystyy. 

Tää taitaa olla 3. vuosi putkeen Saksassa ja on pitäny ite opetella tekemään perinteiset suomijouluruoat. Ehkä harjoitus tekee mestarin ja nyt tuntu että kaikki solju vaan ilman mitään ongelmia. Mä oon viikon sisään saanu itteni täysin jouluhurmokseen, vaikka en päässyt tänä vuonna kertaakaan edes joulumarkkinoille, mitä odotan aina joulusta jouluun. Hampurin paras vuodenaika.

Joulukuusi meillä jäi koristelujen osalta hieman yläpainotteiseksi, kun kissojen ja Romeon takia ei viitti kovin alaoksille palloja ripustella. Mutta samapa melkein kun kuusi on saanut olla molempien osalta rauhassa.

 

Sammakot pääsi taas paraatipaikoille yläoksille. Mun lempikoristeet.

Eipä taida siellä Suomessakaan kovin lumiset maisemat olla, Lappia lukuunottamatta, joten tässä teille vähän lumihiutaleita lisää.

Nyt kun kello on jo yli puolen yön niin on sen viimeisen perinteen aika, eli silmät ristissä paketoida loput lahjat kuusen alle, kun muu väki jo nukkuu. Ihan parasta. 

Toivotan oikein rauhallista ja ihanaa joulua! 

Sisustushaaveiluja

Viime aikoina on tullut erinäisiä sisustuksellisia haaveita ja nyt haaveilen olohuoneen vanhan puolen hiljaisesta muutoksesta. Tekis mieli vähän uusia huonekaluja, mutta ensin pitäis saada myytyä vanhaa pois, jotta voi hankkia uutta tilalle. Joka tapauksessa joululoman aikaan täällä pistetään vähän huonekaluja vaihtoon huoneiden välillä. Sekin jo piristää, että saa uutta ilmettä vanhoilla kalusteilla.

Uusi iso lipasto tai senkki olis haavelistalla, mutta se vaatii vielä kypsyttelyä. Tänään eri malleja katsellessa ihastuin täysin Bolian malleihin. Tässä olis mun unelma. Clinkers sideboard. Ja hauska muuten samalla tuo idea kasveista pussissa.

Tässä kyseisessä mallissa tulee hinta yksinkertaisesti vastaan, mutta haaveita pitää olla. On tää vaan ihana, ai että! Bolialla löytyy joka kategoriasta kaikkea haaveiltavaa ja tarjoaa takuuvarmaa sisustusnautintoa katsella kuvia.

Kuva: Bolia

Pinterestissä taas törmäsin tähän malliin ja mun sydän oli myyty. Väriltään aivan ihana ja metallijalan muotoilu niin täydellinen, että voisin tuijottaa tuota kuvaa ikuisuuden. Itse asiassa kaikki tuossa kuvassa on täydellistä, jopa se pieni taulu yläkulmassa, joka on kuin piste i:n päälle. Tää on australialaisen firman Grazia&Co mallistoa vuodelta 2014. Tästä mulla on idea, et tuunais omasta vanhasta lipastosta oman version tän inspiraation pohjalta. Voi tulla hitti tai ihan huti, mutta se jääköön nähtäväksi.

Kuva: Est Living

Näihin haaveisiin ja tunnelmiin toivotan ihanaa ja stressitöntä joulunalusviikkoa!

Olkkarin uusi rakkaus

Voiko mattoon rakastua? Ilmeisesti voi. Mä olen ainakin niin in love meidän uuteen tulokkaseen. Oon jo pitkään haaveillut itämaisesta loft-tyyppisestä isosta laadukkaasta käsintehdystä matosta, mutta ei vaan ole sattunut oikeanlaista kohdalle. Joko malliltaan liian mummomaisia, väri ei nappaa tai sitten hinta jo kolmilukuisena käytettyinäkin, niinkun käsitehdyillä tuppaa olemaan. Tämänkin maton alkuperäinen hinta myyjän mukaan alkanut taannoin kakkosella, enkä epäile sitä yhtään. Käsintehty matto ja on myös uskomattoman hyväkuntoinen, vaikka ikääkin varmaan jo on.

Toinen seikka joka on mietityttänyt on kissatalous. Nuo kaksi niin ihanaa otusta kuin ovatkin, mutta kodin tekstiilipuolessa tuottaa melkoista päänvaivaa. Meidän nykyinen matto, joka sekään ei ole kun alta 2 vuotta vanha, on ollut sellanen riesa imuroinnin puolesta. Silläkin alkoi mitta jo tulla täyteen ja hankkia helpompihoitoinen tilalle. Ja tietysti totaalikyllästyminen, että vaihtelua piti jo saada. Ihan täysin helppohoitoinen ei ole tuo uusikaan matto, se kyllä kerää karvaa, mutta on se sentään huomattavasti helpommin imuroitavissa.

Tähän mattoon mä ihastuin heti kuvien perusteella ja se näytti väritykseltään niin herkulliselta ja kutsuvalta, että en saanut siltä yksinkertaisesti mielenrauhaa. Just niin täydellinen väreiltään ja kuvioiltaan. Vihreetä, sinistä ja ihanaa punaista, oliskohan aniliininpunainen oikea sävy. Huomasin kulkevani kännykkä kädessä ympäri kämppää ja kattelin sitä myynti-ilmoitusta vaan vähän väliä. Sit tuli vahva tunne, että nyt on tartuttava hetkeen, ettei se mene ohitse liialla mietinnällä. Hinta oli kuitenkin sen verran kohillaan, että se ei olis kauaa ollut myytävänä.

Vähän arvelutti onko se liian räikeän värinen, mutta ei ollenkaan. Mä rakastuin siihen vaan kahta kauheammin kun sen sain paikalleen. Meillä on muuten niin musta-valkoinen sisustus, että se on kaunis väripläjäys siinä. Kuitenkaan se ei ole rauhaton.

 

Muistelin lapsuudenajan leikkejä, kun kääriydyttiin isosiskon kanssa aina maton sisälle rullalle. En tiiä mikä siinä niin hauskaa oli, mutta se pitää ehdottomasti ton maton kanssa vielä testata. On meillä sit miehen kanssa halvat huvit ku pyöritellään toinen toistamme maton sisälle ja auki. Kai se oli vaan hauskaa kun ison maton sisällä sai pyöriä sit monta kierrosta ympäri. Köyhän lapsen huvipuisto :-)

Mun aktiivinen valkokuvausassistentti meinas tehdä homman taas aika haasteelliseksi, kun pieni valkonen pää näky tyyliin joka toisessa kuvassa alakulmassa :-) Meidän sisustus on käynyt muutenkin aika askeettiseksi ja hyllyt ammottaa tyhjyyttään. Aikansa kutakin. Sain lopuksi nappastua vielä nopeen kuvan pikku menijästä.

Viikonlopun aloitus virkkaillen

Kovin villiä menoa ei kokonaisen saikkuviikon päälle voi odottaa ja yks mun lempikotoilutouhuista on virkkaus. Ja niitä virkkausprojekteja on aina kaapissa valmiina, että koskaan ei tuu vaan eteen sellasta tilannetta, etteikö olis joku virkkaushomma kesken. Tai vähintäänkin lankaa, mistä alottaa.

Tässä nyt alotettu säilytyskorin teko kun en muuta keksinyt. Mun uusin virkkausvillitys on tällainen kahden materiaalin punos. Tässä on käytössä juuttinarua ja perinteistä puuvillaista virkkauslankaa. 

Mulla iski juuttihimo ja oli pakko saada sitä jotenkin sisustukseen niin tilasin monta kerää juuttinarua, joten tää kori ei tuu jäämään ainoaksi. Jotenkin niin kaunis luonnonmateriaali ja tykkään tuosta kontrastista valkoisen kanssa. Mustaakin on tulossa sen kanssa tulevissa projekteissa.

Tällä tekniikalla saa nättiä pintaa aikaiseksi ja sopii just erittäin hyvin koreille ja sellasille töille, mitkä vaatii vahvaa tukea. 

Virkkaus on niin terapeuttista. Siinä vaan uppoutuu ja rauhottuu omille ajatuksille ja haaveilulle. Pahinta on lopettaminen, kun ei sitä malta lopettaa. Aina kun pitäis lopettaa ja mennä nukkumaan, niin tulee mieliteko tehdä vielä yks rivi ja sit taas vielä yks ja taas huomaa kuinka yks puol tuntia tai tunti on taas vierähtänyt eteenpäin. Erittäin vaarallinen laji illasta ;-) Viime yö meni yskiessä niin meneeköhän tämä yö yskiessä ja virkkaillessa. Ihanaa viikonloppua kaikille. Pysykää terveenä.