Synttäriaskarteluja

Tällä viikolla mies täytti vuosia ja me tehtiin Romeon kanssa iltavuorosta saapuvalle synttärisankarille oikein kunnon ylläri itse tehdyillä jutskilla. Tuli niin hienot, että oli ihan pakko tehdä näistä blogipostaus muillekin nähtäväksi. 

Tältä näytti lahjapöytä. Vain kotiin tilatut pizzat puuttuu kuvasta, koska ne oli vasta matkalla kun otin kuvan. Piti ajottaa niin, että ne on just samaan aikaan kun mieskin kotona. Ja joo mä myönnän olevani maailman huonoin leipoja, joten koin paremmaksi kaartaa lähimpään leipomoon ja ostaa erilaisia leivoksia. 

Polaroid-kamera on niin huippuvehje, koska kuvat sai heti käyttöön ja idea tuli vasta samana päivänä, kun etsin viime hetken ideoita Pinterestistä. Lisäksi niissä on oma tunnelmansa ja saa kivoja retrokuvia. Tein isoilla kirjaimilla tekstin O-N-N-E-A ja Romeo sai sitten poseerata niitten kanssa yksittäin. 

Ei ollut muuten mikään helppo homma saada kuvia onnistumaan niin, että kirjain myös näkyy, kun sen antaa vauvan käsiin. Yhdestä se ehti heti haukata 3 palaa paperia suuhunsa (näkyykin olevan tuo O-kirjain, mistä puuttuu pienet kahden hampaan taktiikalla purrut palaset), tai sit se heilutti paperia ja heitti samantien menemään tai kuvan rajaus muuten vaan epäonnistu. Muutama hukkaotos siis tuli sivutuotteena, mutta aivan mahtavia kuvia tuli.

Sitten ne vauvan käsissä rypistyneet, syödyt ja puklatut kirjaimet laitettiin myös riviin narulle roikkumaan, että ne meni keskellä huonetta tekstinä "onnea papa". Niissä siis näkyi selkeästi molempien työn jälki. Itse asiassa ne näytti tosi hellyyttävältä kun ne näytti just siltä, että Romeollakin oli sormensa pelissä.

Mutta tässä vasta se hellyyttävin lahja isille oli. Romeon ihka ensimmäinen taideteos. Ei ollut sekään mikään ihan helppo nakki, koska tussit meni tietysti heti suuhun ja koko naama oli värissä. Tässä joutu sit sen verran ottaa omaa luovuutta käyttöön, että kynä oli paikoin mun kädessä ja Romeo heilutti paperia. Eihän taiteentekemiselle sääntöjä ole. 

Synttärikortti oli kuitenkin se kohokohta, siitä tuli niin upee. Pinterestistä sai hyviä ideoita erilaisiin jalka- ja käsiprintteihin. Mies opiskelee poliisiksi ja mehän tehtiin tietysti poliisiauto.

Ite maalaaminen ei ollu Romeon lempparihommia. Yksin kun tekee ilman apukäsiä, niin joutuu vähän väkipakolla piteleen toista kiinni, ettei väriä sotkeennu muualle ja että jalka osuu just oikeeseen kohtaan korttia, mutta se jalan peseminen oli sit mukavaa puuhaa. Meidän pieni vesipeto rakastaa vettä.

Sisäpuolelle tuli käsi ja virkamerkki. Ja vielä yksi polaroid-kuva tekstillä "Sinun Romeo, isin oma rikoskumppani".

Jos mä jotain odotan Romeon kasvussa, niin sitä kun sen kanssa pääsee askartelemaan kaikkea kivaa yhdessä. Ihan mahtavaa touhuta yhdessä. Lahjan saajakin oli onnellinen ylläristä. Ja pizza oli myös hyvää :-)

Matkalaukut eteisen pöytänä

Vitriininurkkaus on vihdoin valmis. Maalit on raaputettu ikkunoista ja sivupöytä tehty kierrättäen vanhoista matkalaukuista.

Muutama ilta vierähti nettiä selaillessa kun etsiskelin sopivaa pöytää, kunnes mulla välähti, että mulla on 3 hirveetä matkalaukkua menossa varastoon. Ja siinä ne lojui monta päivää käytävällä silmien edessä odotellen pakkausta, mutta olipa hyvä kun lojuivat, niin tää idealamppukin syttyi. 

Ne ei oikeasti ole sellaiset vintagevanhat vaan ruman kasarivanhat. Joskus kirpparilta puoli-ilmaiseksi ne ostanut, oliskohan ollut ihan hurjat 50senttiä kappale. Niihin mahtuu uskomattoman paljon sälää sisälle, että siksi ne on mulla ollut monessa muutossa pahvilaatikon korvikkeena. 

Samaan aikaan satuin lukemaan kalkkimaalista ja en tajua, miksi mä en ole aikaisemmin siihen perehtynyt, vaikka se aina monista yhteyksistä pomppaa esiin. Tää oli nyt erinomainen kohde kokeilla sitä, koska eipä tässä ollut mitään menetettävää.

Nyt mulle vasta valkeni mikä ihmemaali onkaan kyseessä. Voi kunpa mä olisin tiennyt siitä aikaisemmin, niin olisi monta asiaa mennyt helpommin. Niinkun nyt vaikka tuon vitriinin maalaus. Olisi peittynyt jo 2 kerroksella sen 5-6 kerroksen sijaan ja samalla hinnalla paljon riittosammin, ilman pohjatöitä. Voi kääk mua. No, mutta nyt kun tää uusi maailma mulle aukeni, niin tästäpä sitten alkaakin kunnon maalausprojektit.  

Paljon hehkutettu Annie Sloan kalkkimaali pitää siis vielä ihan testata vaativimpiin maalauksiin, mutta nyt olin niin hätäinen, että oli pakko päästä kokeilemaan heti ja teinkin maalin ihan itse. Reseptejä löytyi pilvin pimein pinterestistä, mutta loppupeleissä seos syntyikin ihan fiilispohjalta kokeilemalla. Ja siis niin yksinkertaisesti, että akryylimaalia+vettä+kipsijauhetta. Akryylimaali ja kipsijauhe mulla on sellaset perusmateriaalit, mitä pitää aina olla jemmassa tällasille spontaaneille päähänpistoille.

Kalkkimaalilla tulee kyllä tosi erilaisempi pinta verrattuna tavalliseen huonekalumaaliin, koska se on niin mattapintainen. Tulee tosiaan antiikkinen fiilis. Halusin näihin kuitenkin ihan tasaisen pinnan, enkä tehdä vanhan ja kuluneen näköistä.

Mä olisin haluunnut tehdä näistä oikein värikkäät, jokaisen eri väriseksi, mutta ei se vaan olis sopinut tuohon tilaan, joten valkosella mentiin. Keskelle harmaata, ettei ihan liian tylsäksi mene ja päällimmäiseen tein raitakuvion, niin se yhdistää kivasti meidän antiikkisen day bedin istuinverhoilun kanssa, joka on tässä olkkarin vanhalla ja valkoisella puolella. Ja kahdesta laukusta leikkasin vaan tylysti vyöremmit irti. Ne oli jotenkin liikaa jokaisessa kolmessa ja tollanen simppelimpi on parempi. Ei näistä muutenkaan enää alkuperäistä tunnista, toivottavasti.

Nyt vaan ongelma on siinä, että se on liian nätti, että siinä päällä säilyttäis tavaroita. Joten se ongelma, mihin avaimet laittaa ei ihan tällä ratkennut. Viime aikoina meillä on avaimet ja lompakko löytänyt aika hyvin tiensä olohuoneen puolelle siihen pyöreeseen metallikoriin, minkä mä tein ja hyvä jos sama linja jatkuu. Ite mä melkein säilytänkin omiani käsilaukussa.

Mä luulen kuitenkin, että kyllästyn noihin nopeesti. Jotenkin tuntuu, että siihen paikalle sopis pikkupöytä paremmin, mutta ennenkuin se oikea osuu kohdalle, niin nuo matkalaukut saa kelvata. Pääasia, että siinä tyhjässä tilassa on nyt jotain, mikä sopii sisustukseen. Ja ompahan sekin säilytystilan säästö pois varastosta, kun nyt ne tavarat säilyy hyvin olkkarin puolella piilossa.

Älä pure mun ananasta

Tällä kertaa en kirjoitakaan sisustamisesta, vaan kerron ihanan ruokavinkin. Ite bongasin tän idean kaverin etelänlomareissukuvista facebookissa ja oli pakko kokeilla omanlaista versiota.

Tuore ananas halkaistiin eka kahtia ja sitten puukolla viiltoja lohkoiksi, että sisukset sai kaivettua pois lusikan ja puukon avulla. Vasemmalla valmis tyhjä yksilö. Ei ollut edes mikään iso homma kaapia se tyhjäksi.

Sitten vaan pannulle kananpalat ja halusin pitää reseptin tosi yksinkertaisena, niin en laittanut muuta kun ananaspalat ja kanat. Sipulia olisin laittanut, mutta meiltä oli loppunut, mitä ei oikeesti tapahdu ikinä. Meillä on aina sipulia.

Kastikkeeksi laitoin kookosmaitoa ja maustoin curryllä, pippurilla, persiljalla, raastetulla tuoreella inkiväärillä ja valkosipulilla. Joskus ruoka vaan on niin älyttömän hyvää, kun keskittyy vaan muutamiin makuihin sen sijaan, että sörssää kaikkea mahdollista sekaisin. Tässä päämakuna oli kana, ananas, inkivääri ja valkosipuli.

Ensikertalaisen virheenä tein sen, että ladoin liian hätäsesti ananakset ja kookosmaidon kanojen sekaan ja niinkun kuvasta näkyy niin siitä tuli vähän liian mössöä. Kookosmaito vähän kuin paloi ja menetti kermaisuuttaan ja ananakset tummu liikaa. Syy tähän oli ihan siinä, että toisella kädellä valmistin isompaa erää vauvanruokaa blenderiin muussattavaksi ja keittiön lattialla ryömivä vauveliini piti huolen, että kaksi kättä hellan ääressä oli aivan liian vähän.

Seuraavalla kerralla sitten viisaampana ja paistan kanat just ja just valmiiksi ja ihan loppuvaiheessa vasta heittää muut sekaan.

Riisiä vois toki keittää erilliseen kippoon, mutta mulle tää oli tällanen kevyempi karppiversio ilman extrahiilareita.

Ehkä tässä se juttu onkin enemmän tossa kivassa asettelussa, että ananas käy lautasesta, mutta kyllä siitä kuoresta imeytyy vielä aivan ihanasti mehua valmiiseen ruokaan. Slurps, ihanan kesäisen hedelmäinen kanapannu.

Seuraavaks kokeilen tän version niin, että paistan grillissä kanat, ananakset ja sipulit ja laitan ne sit vasta sekaisin ja mausteyrttinä korianteria ja persiljan sijasta. Nyt mulla on niin kauhee korianteribuumi menossa, että oli pakko käyttää ruukusta persiljaakin välillä etten ihan kyllästy. Ja sitruunaruohoa seuraavaan kokeiluun!

Musta tää on niin hieno idea, vähän jotain muuta peruslautasten sijaan. Totahan voi varioida miten ite haluaa. Jälkiruokanakin tosi hyvä astia. Vaikka joku ananasmousse.

Toteemipaalu

Mä tykkään jemmailla aina kaikenlaista materiaalia jos näen jonkinlaista potentiaalia myöhempiä projekteja varten. Tän oksankarahkan poimin talteen ihan omasta pihasta ja se on kuivunut mukavasti sisällä ja aattelin että sille tulee vielä joku käyttöidea.

Pinterestistä sain idean, että laitan ton oksankarahkan roikkumaan terassinseinälle vaakaan ja siihen roikkumaan yrttejä isoihin eri sinisellä sävyillä maalattuihin kissaruokasäilykepurkkeihin. Ja koska mä halusin oikein värikkään terassin, niin mietin ekaks et maalaan siihen raitoja, mut muistin et mulla on yks keskeneräinen torkkupeiton virkkausprojekti kesken ja sitä varten tosi paljon erivärisiä lankoja ja päätin kokeilla niillä. Luulin, että se olis nopeempikin, mutta toi lankojen ympäripyörittäminen vasta hidasta sit olikin. Olis pitänyt sittenkin maalata.

No ei se sitten näyttänytkään hyvältä, joku vaan tökkäsi. En tiedä oliko se idea yksinkertaisesti niin kökkö vai se, ettei se sopinut vaan tän terassin tyyliin. No joka tapauksessa ehdin purkaa koko höskän pois, ennenku ehdin ottaa kuvia ja harmitellen pistin suurella vaivalla tehdyn oksan seinälle nojaamaan. Olkoot sitten koristeena siinä pienenä väriläiskänä.

Sitten yhtenä päivänä vaan välähti, että sehän on ihan paras ratkaisu tökätä kesän jälkeen aurinkovarjon jalkatappiin, mikä on niin vaarallinen muuten. Se kun on valettu kiinteäksi terassin tiililaattojen alle. Siinä se saa töröttää sit toteemipaaluna talven yli. Nerokasta ja ennen kaikkea turvallista. Noin värikästä tolppaa päin harva kävelee.

Vitriinin muodonmuutos

Meillä oli keittiössä iso vitriini, johon mä oon jo pitkän aikaa ollut kyllästynyt. Se peitti korkeudellaan jotenkin liikaa valoa ikkunan vieressä ja päätin, että nyt se saa lähteä tai sit laitan sen eteiseen ja maalaan valkoiseksi.

Olin jo ihan luovuttamassa, että ei se varmaan käy siltikään, kun en halua mitään massiivista korkeeta huonekalua just sisääntulon kohdalle. Olin jo laittamassa "lahjoitetaan" ilmotusta nettiin, mutta pieni ääni sisällä sanoi, et jos nyt kokeilis sittenkin vielä. Se on kuitenkin hyvälaatuinen ja tukeva vitriini, ei mikään heiluva hepponen.

Hiomakoneella otin pikkasen pintaa karheemmaksi ja viime hetkellä muistin, että pitää ottaa valokuvakin muutosta varten.

Maalia se imikin sitten kivasti 5-6 kerrosta. Mahonkipuu päästi joistakin kohdista väriä läpi semmosina ihme pinkkeinä pilkkuina ja laikkuina. Pohjamaalia sain sutia 4-5 kerrosta, että sain sen peittymään. Tän piti olla sellanen nopea maalaushomma äkkiä valmiiksi, mutta eihän nää ikinä ole. Nyt tää homma on edelleen kesken, kun nuo loputkin ikkunat pitäisi rapsuttaa maalista. Vasta alimmat oon saanu puhtaaksi ja molemmat takapuolelta. Olin laiska rajaamaan maalarinteipillä kun kerroksia oli niin monta ja yhden ikkunan teippasin, mut maalia pääs silti läpi. Mutta teen sen sit fiilispohjalta tässä pikku hiljaa ikkuna kerrallaan.

Lopputulos yllätti mut todella, sillä uudistunut vitriini sopi paremmin kun osasin kuvitella. Siitä tuli ihanan raikas, eikä tunnu yhtään siltä, että se olis liian korkea. Ja se menee mitoiltaan niin nätisti linjassaan vinokaton kanssa, että on ihan kuin tehty siihen. Olipa onni, etten heittänyt sitä pois. 

Jotain pikkupöytää se vaan kaipaa nyt vierelleen. Ja sellanen me ehdottomasti tarvitaankin, koska nyt meillä ei ole mitään mihin heittää avaimet ja mies lompakkonsa, kun tulee kotiin. Seinään mä en haluaisi mitään porailla, kun ei niitä avaimia tulis kuitenkaan siihen ripustettua. Aina ne pudottaa vaan laiskasti pöydän päälle. Ennen meillä oli tässä lipasto, joka muutti nyt sit päikseen keittiöön.

Sisääntulosta tuli paljon avarampi aikasempaan nähden. En tietenkään muistanut ottaa kokokuvaa tilasta ennen. Kenkätelineen tilalla oli päällekäin kaksi vanhaa metallista laatikkoa, missä oli sekasin kaikki käsilaukut, huivit, myssyt ja kengät. Näytti jotenkin ihan ryhdittömältä. Nekin metalliboksit siirty keittiöön uusiin tehtäviin. Eli tässä nyt vähän niinku keittiön ja eteisen huonekalut vaihto paikkoja.

Meillähän ei kummosta eteistä ole kun ovesta astuu sisään, niin olohuone avautuu suoraan eteen. Eli tuo ovi kuvan keskellä on ovi asuntoon sisälle.

Vitriinin ja ikkunoiden muotokieli on ihan sama ja ruutuikkunat yhdistää molempia.

Samalla mä innostuin maalaamaan kenkätelineen valkoiseksi. Noita meillä on kaksi ja mä olen inhonnut niitä aina. Mies ne toi yhteenmuutossa mukanaan, Ikean varmaan halvin kenkätelinemalli ja mä olen niin monesti ollut heittämässä niitä polttopuiksi. Mies on aina estellyt ja pitkään ne on ollut vaan varastossa piilossa kun tässä asunnossa ne ei oo ollenkaan ollut käytössä. Eikä meillä sit ole ollut muutakaan telinettä, kun en oo ollut varma millaseksi tää eteinen muodostuisi ajan mittaan. En halua ostaa mitään turhaa. Naulakko oli pakkorako ostaa, että sai takeille tilaa, mutta ei ehkä lopullinen ratkaisu sekään.

Valkoisena se nyt onkin aika kiva, että onneksi en heittäny takkaan niitä. Samalla karsin kengät niin, että vein kaikki ylimääräiset varastoon ja ainoastaan käyttökengät on tässä. Toisen kenkätelineen laitoin oven ulkopuolelle, koska Saksassa voi tehdä niin. Vielä ei ainakaan ole kukaan naapureista valittanut eikä postimiehet varastanu kenkiä.

Samalla huomaan, että miehen tyhjä rivi onkin salakavalasti rantautunut asunnon sisäpuolelle. Likasimmat lenkkilenkkarit piti pitää ulkopuolella. No samapa tuo niin kauan kun ne ei loju lattialla enää niinku ennen.

Sisustamisessa mä oon ihan pakkomielteinen sen kanssa, että kaikki on symmetrisesti harmoniassa ja linjassaan. Tässäkin mulle tuo mielenrauhaa se, että kenkäteline on just ikkunan levyinen ja matto menee just sopivasti keskellä linjassa ikkuoihin nähden. Räsymatto on äitin ite tekemä ja siksipä erittäin rakas. Se on myös käytännöllien eteisessä, kun sen voi pestä koneessa ilman linkousta.

Loppuprojektina piti vielä virkata vitriinin alahyllyille korit. Valkoset mulla oli jo ennestään ja mustaa trikoolankaa jemmassa täys iso rulla, että teen sit jotain kun tulee hyvä inspis. Lankaa jäi vielä sen verran yli, että sain tehtyä pienemmän pyöreän ja nyt ne istuu hyvin pareittain sitten hyllyllä. 

Muutosta kun kattoo, niin oon tyytyväinen. Vielä kun lasit jynssää maalista. Ja seinäänkin se pitää vielä turvallisuussyistä ruuvata kiinni, koska meidän vauva liikkuu jo maita pitkin.

diy säilytyskorit

Viime aiokoina on tullut tehtyä vaan tosi isoja sisustuksellisia juttuja, että välistä on mukava tehdä ihan jotain pieniä päähänpistoja. Meillä on varaston raivaus tuskallisen työn alla sillä työnjaolla, että mies tyhjenti sieltä kaikki kamat saunan pukkariin ja kokosi hyllyt. Mä puolestani järjestän ne sinne takaisin ja käyn tietysti kaikki kamat läpi ja lajittelen. Iso homma ja käy jo niin hermoillekin, kun en kestä sitä sekasortoa mikä täällä vallitsee. Nyt ne kamat on pikkuhiljaa löytämässä paikkansa ja on erinäisissä pinoissa rantautunut puolin ja toisin asunnon puolelle ja asunnonpuolelta menossa varastoon. Ja mä ainoastaan tiedän mikä mihinkin menee, niin se on nyt vaan painettava yksin homma loppuun asti. Todella puuduttavaa hommaa, mutta varmasti sen työn arvoista, että sinne saa tilaa ja paikat järjestykseen.

Tänään tuntui siltä, että pää räjähtää jos en pidä välipäivää ja tee ihan jotain muuta. Pakkohan koko ajan jotain on tehdä :-) Varastossa mulla on ollut jemmassa 4 lasten kokoa olevaa pikku jakkaraa, jotka otin vastaan vaan sillä periaatteella, että no kyllä mä niistä jotain keksin. Ja niimpä keksin. Viime kesästä oli myös jäänyt terassin verkkoa yli, kun verkotettiin aidan alunen kissoja varten. 

Niistä materiaaleista tuli sitten 2 kpl säilytyskoreja. Kaksi siksi, että verkkoa ei ollut enempää ja en ole vielä keksinyt varsinaista paikkaa näille kahdellekaan. Mutta koreille on aina tarvetta.

Lähikuvasta näkyy, kuinka yksinkertaisesti tuo verkkosuikale on yhdistetty.

Ensin tein yhden korin, mutta siitä tuli vähän korkea, niin aattelin sit puolittaa sen kahdeksi matalaksi. Meni just tasan rivit, että sai samankorkuiset.

Pohjan joutui leikkaamaan sillein vaan pyöreään muotoon ja kääntämään ylimääräset niistä kohtaa, kun se luonnollisesti meni. Rautaverkko on tosi taipusaa, että menee ihan hennoin ottein sormenpäillä ilman työkaluja. Pohjan tekeminen oli kaikkein työläin vaihe. Sitten vaan musta spraymaali päälle. Se muutti ilmettä aikalailla alkuperäisestä vihreestä.

Maalasin puuosan ennenkuin otin jalat irti, koska sitä pysty helpommin käsitellä. Ja valkoinen reunus olis kantsinut maalata ensin, koska rajaaminen olis ollut himpun verran helpompaa. Mutta koska mä teen kaiken aina vaikeimman kautta, niin tää meni nyt näin. Yritin ensin pensselin kanssa valkoista reunusta, mutta siitä ei oikein tullut nätti niin vetäsin senkin sprayllä. 

Mulla yleensä on aina mustaa ja valkoista spraymaalia pahan päivän varalle. Rautakaupassa myyjä kysy viimeksi, että mihin mä spraymaalia tarviin ja katto vähän ihmeissään, kun sanoin että en mä vielä tiiä ja enköhän mä jotain keksi. Ostin siis muita maaleja ja rupattelin sen kanssa, niin sillä se sit uteli miksi mulla se purkki oli kädessä.

Ihan kivat näistä tuli. Toiseen vaan nyt ei riittäny pohjaan enää matskua ja käänsin piikit vaan alaspäin. Helpointa varmaan kun niittaan ne siihen puuhun kiinni ja laitan vähän huopaa pohjaan niin ei raavi pöytää. Toinen pikku ongelma on toi toinen, jossa nyt ei ole valkoista raitaa. Puupohja on niin tiukasti siellä, etten saa sitä enää pois. Jotenki aattelin, että se olis kivemman värinen niin, mutta ei se sit miellyttänytkään. Eli joko se jää puun väriseksi tai mun pitää purkaa pohja. No ei nää samaan paikkaan kuitenkaan tule, mutta musta-valkoiselle meillä vaan helpommin paikka löytyy.

Enkä mä edes en tiedä mitä niissä säilyttäis. Ehkä muotonsa puolesta sopis hyvin eteiseen. Helppo laskea avaimet siihen ku tulee kotiin. Mut olkoot nyt ekaks toinen olkkarin lipaston päällä ja toinen käytävän lipaston päällä. Jotain pikkusälää niihin äkkiä alkaa kertymään.