Lähdin ostamaan 3 kynttilää ja banaaneja...

Kylpyhuoneen sisustusinnostus sai vaan uutta potkua edellisestä. Oli ihan pakko lähteä ostamaan valkoiset kynttilät ylähyllylle edellisten turkoosien sijaan, jotka sinne oli vaan lykätty muuton yhteydessä. En alunperinkään niin ollut vakuuttunut niiden värien sopivuudesta, mutta sinne ne sit jäi ylähyllylle notkumaan tähän päivään asti. 

Kibek* on Saksan suurin mattokauppaketju ja liike on ihan järisyttävän kokonen kolmessa kerroksessa, jossa on pinta-alaa yhteensä 20000m². Siellä on ihan hyvä kynttilähylly ja kaikkea muutakin sisustusälää alakerrassa, joten sinne siis suuntasin. Nopeesti vaan käymään, niinkuin mä miehelle asian esitin.

Siellä mä sit jotenkin vaan sekosin. Käteen tarttu heräteostoksena vähän sitä sun tätä tarpeellista ja ehkä yksi tarpeetonkin, että kori oli äkkiä täynnä ja kohta ostoskärrytkin täynnä. Lopputulos oli kyllä niin hyvä saalis, että en malttanut olla hihkumatta siellä kassallakin metrin hymy naamalla, että lähdin sitten ostamaan kolmea valkoista kynttilää.

Mutta se, mistä nämä tavarat tulee löytämään tulevan paikkansa jääkin sitten seuraaviin postauksiin nähtäväksi. Nyt mulla on työn alla saunan pukuhuoneen pikku pintaremppa ja se on täyttänyt mun viime päiviä. Vauvan kanssa tää sisustamien etenee melko hitaasti ja sen ehdoilla. Huomenna jatkuu maalaus ja toivottavasti pääsen esittelemään sitä muutosta jo parin päivän sisällä.

Ai niin ja ne banaanit, ne sit tosiaan jäi sillä reissulla ostamatta.

 *sis. kaupallisia linkkejä

Omenawhiskyä

Mulle käy usein niin, että en tiedä yhtään mikä päivä on. Kerran mun piti mennä koulussakin kansliasta kysymään onko tänään tiistai vai keskiviikko, johon sain hämmästelevän katseen ja vastauksen, että tiistai jos siis tosissas kysyt. Näin äitiyslomalla päivät sekottuu vielä helpommin, kun ei ole enää sitä arkiviikon rytmiä ja vapaita vknloppuja. Tänään olin siis ihan sunnuntaissa, kunnes mulle vasta illalla selvis mieheltä kysymällä, että lauantaihan se vasta olikin. 

Sunnuntaisin Saksassa on kaikki kaupat kiinni, joten aattelin, että olis hyvä pitää ihan siivouspäivä kotosalla. Monen moista sisustusprojektia olis suunnitteilla ja hirmu into alottaa uusia juttuja, mutta mikään ei ole sen parempaa kuin puhdas koti alottaa uusia sisustusjuttuja. Kylppärin putsaaminen on mulle ihan pakkomielteistä hommaa ja siksi se yleensä on iso urakka kun mä lähen toteuttaan sitä. Joskus mä vielä sorrun jynssäämään sitä hammasharjalla. 

Sen lisäksi mä olen ihan neuroottinen sen suhteen, että kaikki on linjassaan ja sävy sävyyn. Yks hirvitys meidän kylppärissä on jo ikuisuuden ollut iso 2litran pönikkä kylpyvaahtoa. En tiedä missä mielenhäiriössä mä sen ostin, koska sehän näyttää vaan ku joltain jättiläismäiseltä pyykinpesuainepurkilta siinä kylpyammeen reunalla. Ja kun se on niin iso, niin sitä on vaikea sulloakaan mihinkään piiloon, koska sitten se unohtuisi sinne kätköönsä.

Siinä siivouksen lomassa yhtä äkkiä lamppu syttyi päässä ja muistin keittiön vitriinissä olevan viskikarahvin, jolla ei ole mitään muuta käyttöä kuin notkua siinä vitriinin hyllyllä koristeena. Sehän sopii täydellisesti täyttöpulloksi sille kylpyvaahdolle. 

Kylpyvaahto on omenan tuoksuinen ja tuo vihreä väri pukee sitä niin ihanasti. Sehän on ihan kun omenaviskiä. Vierustoveriksi se sai Viktoria´s Secretin purnukat, joista uusin on mun tällä viikolla ostamani kosteusvoide Mango Temptation. On muuten tosi hyvä kosteusvoide ja jättää ihanan tuoksun iholle. Tää rivistö on niin herkullisen näkönen yhdistelmä, melkein tekis mieli haukata pala. Mä luulen, että samanlaisen käsittelyn tulee samaan shampoo, hoitoaine ja suihkusaippuakin, kunhan löydät sopivat lasipullot.

Huomenna kun on vasta oikeasti se sunnuntai, niin taidankin nauttia ihanan rentouttavan vaahtokylvyn kynttilän valossa :-) 

Ihka eka oma asunto

Omaa asuntoa ostaessa jokaisella on omat kriteerinsä mitä asunnolta vaatii. Kompromisseja joutuu aina tekemään, ellei satu olemaan rahaa niin paljon, että saa kaiken mitä haluaa. Harvalla meillä tavan työläisellä kuitenkaan on ja siksi näihin suuriin päätöksiin vaikuttaa myös tosi paljon tunteet. Millainen fiilis tulee kun astuu sisään toisen kotiin, josta olisi mahdollisesti tulossa oma koti. Ja mitä kompromisseja on valmis tekemään siinä järjen ja tunteen ristiaallokossa.

Me etsittiin asuntoa tosi intensiivisesti 4kuukauden ajan. Rampattiin asuntonäytöissä 2-6 kertaa viikossa, joten aika monta asuntoa tuli koluttua läpi. Muutama oli tosi varteenotettava, mutta sitten vaan tuli joku selittämätön olo, että ei tää jostain syystä tunnu omalta. 

Tän asunnon löytyminen oli jotenkin ihan outo juttu. Mä olin melkein vihanen mun miehelle, että se jakso kuluttaa aikaansa asuntojen katteluun jostain  Hampurin ulkopuolelta. Olin jotenkin ihan sokea sen ajatuksen kanssa, että kohtuu lähellä keskustaa sen on oltava. Kuitenkaan niistä perustaloista, mitä oltiin ravattu katsomassa ei mikään oikeen niin kolahtanu. Jossain kohtaa mua alko jopa ahdistamaan ajatus sellasesta perusmeiningistä jossain rivarissa tai omakotitalossa, jossa pihat on kuitenkin niin pienet ja naapurit kylki kyljessä, ettei sitä haluttua omaa rauhaa ole kuitenkaan. Kerrostaloon me ei haluttu ollenkaan. Aloin kaivata vähän erikoisempaa, jotain tosi makeeta ja johon en heti kyllästy, niinku valitettavan usein tuppaa käymään.

Tätä meijän asuntoa me lähdettiin katsomaan vähän sillein asenteella, että kunhan nyt käydään. Meillä oli just sitä ennen ollut näyttö yhdestä uudemmasta talosta, joka säväytti niin, että se olis ollut aika potentiaalinen ostos. Mutta tunne oli se, mikä meni ostopäätöksessä järjen edelle. Me (tai no minä, mies tulee aina hitaammin perässä) vaan ihastuttiin heti kertalaakista tähän asuntoon ja mä sanoin heti, että joo tää me ostetaan. Sillon mä tajusin, että täähän se mun unohduksissa ollut unelma oli. Niitä paritaloja kun tulee aina kohdalle, mutta tässä oli jotain niin viehättävää, etten mä olis voinut elää sen asian kanssa, että oltaisiin jätetty tarttumasta tilaisuuteen. 

Tässä on mun top 10 lista, mistä mä tykkään eniten tässä asunnossa. Järjestys ei ole paremmuusjärjestys, koska en pysty laittamaan niitä paremmuusjärjestykseen. Osa kuvista on ennen muuttoa kännykällä otettu, joten kuvanlaatu ei ole mitä parhain. Halusin kuitenkin tuoda ne parhaimmat elementit esille tyhjän asunnon kanssa, ilman häiriötekijöitä eli huonekaluja ja sisustusta :-) Näin saa ehkä kiinni siitä fiiliksestä, mikä tuli kun tänne astui silloin kun se oli tyhjänä.

1. Suuret ikkunat ja huonekorkeus

Ne vaan on niin aah, ihanat! Huonekorkeus on 3,30m ja se tuo tilaan hengittävyyttä, ilmaa ja sellasta loftmaista fiilistä. Vaikka ikkunanäkymä ei ole kuin tyhjä terassi, niin sekään ei häiritse, koska jotenkin sen vaan suodattaa kun katse torppaa noihin ikkunoihin eikä niiden takana olevaan maisemaan.

2. Kattopalkit 

Jykevät palkit katossa jotenkin kruunaa sen mitä ikkunat ja huonekorkeus antaa. Niitä on ihana tuijotella ja miettiä tän paikan historiaa. Ne on todellakin ajan henkeen patinoitunut ja niiden massiivisuus luo jonkin sortin mielenrauhaa.

3. Takka

Takka oli sellanen bonus, joka oli oikeestaan mun asunnonostokriteereissä, mutta jonka kanssa olisi voinut joutua tekemään kompromissin. Siksi se oli enemmänkin toive kuin kriteeri. Mulle elävä tuli on sellanen elementti, joka luo ihan selittämättömän tunnelman. Oli se sitten grillinuotio kesämökillä Suomen kesässä tai takkatuli hampurissa, mutta tulella on aina sama vaikutus. 

4. Koristejutut seinässä

Ihana pikku mauste olohuoneen seinässä on tällaiset valurautaiset koristeet, joita on 2kpl. Ripaus historiaa. Tulee mieleen, että olohuone on ollut aikoinaan joku hevostalli tai vastaava, ehkä heinätalli.

5. Makuuhuoneen ovi

Perinteinen ovi olisi ollut liian ahdas tuohon tilaan ja siksi liukuovi tuntuu käytännöllisemmältä ratkaisulta. Ja tietenkin ajan henkeen sopivalla tyylillä vanha hevostallin ovi.

6. Sauna

Saksassa sauna ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Se on harvinaista herkkua, että löytää sellaisen asunnon, jossa on oma sauna. Ja jotenkin mä jaksan hämmästellä sitä vieläkin, että meillä tosiaan on ihan ikioma sauna, Saksassa. How cool is that! Ja hyvät löylyt onkin.

7. Kylpyamme

Lapsuudessa meillä oli kylpyamme ja jossain kohtaa vissiin 90-luvun alussa kun asunto pintarempattiin, niin ammeen tilalle tuli suihku. Saksassa mä pääsin tai enemmänkin jouduin taas tottumaan kylpyammeeseen. Täytyy sanoa, että kylpyamme on aivan liian aliarvostettu saunan rinnalla, enkä mä enää vois elää ilman ammetta. Ammeessa saa lihakset jotenkin paljon syvälämpösemmäksi, kun taas saunassa tulee enempi pintalämmin verenkierto. Molempi parempi.

8. Terassi

Oma piha oli meillä ehdoton kriteeri, jonka kanssa jouduttiin loppujen lopuksi tekemään pieni kompromissi. Nyt on terassi eikä omaa nurmikkoa. Mutta se on iso terassi 35neliötä ja se on kokonaan aidattu ja pensaspuiden suojassa. Musta tuo terassi on sellanen ihana pikku piilopaikka. Sitä on ulkona ja kuulee kaiken, mutta kukaan ei näe meitä. Ja mikä parasta, siihen paistaa aurinko. 

9. Keittiön puu

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Se vaan on niin jyhkee ja magee.

10. Oma perhe

Tämä on ainut näistä, minkä osaisin laittaa paremmuusjärjestyksessä ykköseksi. Kyllä kodin pitää olla paikka, jonka jakaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka tekee sinut onnelliseksi. Ei mikään hieno sisustus eikä miljoonakämpät merimaisemissa paikkaa sitä rakkautta ja välittämistä, minkä ihmiset saavat aikaan yhteisessä kodissa. 

Blogitien ensimmäiset askeleet

Joskus on käynyt mielessä, että olisi kiva alkaa kirjoittamaan omaa blogia. Ajankohta tai elämäntilanne vaan ei koskaan oikein ollut otollinen sille. Nyt äitiysloman aikaan elämä on muutenkin eräänlaisessa käännöskohdassa pienen esikoisen tultua elämään ja sieltä se ajatus sitten syvällisten pohdintojen jälkeen pomppasi: Mä alan muuten kirjottaa omaa blogia! En tiedä onko tää ollenkaan hyvä idea ajankäytön puolesta, kun sitä kuuluisaa aikaa tuntuu muutenkin olevan aina liian vähän. Mutta kun mä jostain innostun, niin sillon on vaikea heittää enää jarruja päälle. Mä olen nyt niin innoissani tästä uudesta harrastuksesta :-)

Blogissa kerron mun elämästä Hampurissa, jonne mä muutin kotikaupungistani Jyväskylästä 4 vuotta sitten pysyvästi. Blogissa pääset tutustumaan mun arkeeni, elämäntapaani, ajatusmaailmaan, harrastuksiin ja intohimoihin, mutta pääpaino tulee olemaan ennen kaikkea oman kodin sisustamisessa ja arjen pienistä asioista nauttimisessa. Mitä kaikkea Hampuri tarjoaakaan :-)

Kaupunkilaissieluna mulla on ollut aina unelmana asua jonkun miljoonakaupungin kupeessa luonnon läheisyydessä. Vuosi sitten me ostettiin oma asunto ihan maaseudulta Hampurin rajojen ulkopuolelta. Vuokralla-asuminen ja keskustan sammumaton vilske vaihtuikin yhtä äkkiä luonnonrauhaan, kun löydettiin 1820-luvulla rakennettu kivitalo, jossa on sitä ihanaa vanhan talon tunnelmaa. Sitä on nyt tarkoitus sisustaa ja jakaa tätä ikuisuusprojektia teille lukijoille.

Hampuri on kaupunki, johon mä rakastun aina uudelleen ja uudelleen. Se on just se mun unelmissa ollut miljoonakaupunki, jonka olemassaolosta mä vaan en vielä haaveillessani tiennyt. Tää on se maailman kolkka, missä mä olen kotonani. 

Hampurin vuodet on kuitenkin ollut melkoista pyöritystä. Elämä on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin ja koko ajan tapahtui vaan niin paljon, ettei tahtonut enää pysyä perässä. Jotenkin mä vaan itse hukuin siihen hektisyyteen ja aloin kadottamaan itsestäni jotain. Liian vähän ollut aikaa sille omalle suurimmalle intohimolle elämässä eli luoville jutuille. Kaikenlainen luova tekeminen on kuitenkin mulle se, mikä herättää mut eloon.

3 kk sitten minusta tuli ihanan Romeo-pojan onnellinen äiti. Se oli viimeinen sysäys sille, että nyt on muutettava suuntaa elämässä ja itsessä. Ja niin mä päätin, että vuosi 2016 alkaa projektilla "uusi parempi vanha minä". Se tarkoittaa kokonaisvaltaista oman hyvinvoinnin edistämistä. Terveellistä kasvisruokaa, liikuntaa, luovuutta, taidetta ja musiikkia. Keskittymistä itseeni, omaan perheeseen, oman kodin sisustamiseen, luoviin harrastuksiin ja ystäviin. Ennen kaikkea elämästä nauttimiseen ja hetkessä elämiseen. Ja kun mä teen siitä blogin myötä julkista, se myös inspiroi ja innovoi mua tekemään, eikä vaan suunnittelemaan. 

Blogini lifestyle-osio tulee keskittymään siihen, kuinka nauttia omasta arjesta. Siitä kuuluisasta oravanpyörästä, josta jokaisen tekee mieli aina aika ajoin hypätä pois. Kun mä kirjoitan tästä aiheesta, niin se pakottaa myös mut itseni positiiviseen ajatteluun ja toimimaan sellaisten asioiden äärellä, jotka mut tekee onnelliseksi. Se auttaa näkemään suuria asioita pienissä arjen hetkissä ja ottamaan ilon irti myös maanantaipäivistä. Aina asiat ei ole niin itsestäänselviä, vaan joskus joutuu vähän näkemään vaivaa, pakottamaan itseään liikkeelle ja haastamaan itseään. Mutta muutenhan elämä olisi tylsää. Tämä on Rastas-Strasse 25, mun tieni.