Mitä enemmän mä tätä asiaa mietin ja nyt noita kuviakin pyörittelen, niin sen epävarmempi olo tulee. Toisaalta se on ihan kiva noinkin ja se on myös erinomaisessa kunnossa, mutta toisaalta se on vähän vanhahtava ja kaipais pikku piristysruisketta.
Mä oon aivan ihastunut mustan, valkoisen ja puun kontrastiin, mutta tuo puulattia on jo itsessään aika hallitseva elementti. Tää meidän olohuone on melkein 70 neliötä yhtä suurta tilaa eli lattiapintaa on paljon. Sillä sisustus on jaoteltu näin vanha puoli ja moderni puoli, kun tällä puolen huonekalut on vanhaa tyyliä ja toisella puolella skandinaavista modernia. Ne kuitenkin elää sulassa sovussa keskenään.
Kuva Pinterest
Kuva Pinterest
Kuva:Pinterest
Varsinkin tää viimeinen kuva on musta ihan älyttömän magee:
Kuva: Pinterest
Välillä tuntuu, että se vähän hukkuu tuohon lattiaan ja on vain sellainen möhkale tuossa seinustalla. Musta väri toisi siihen kunnolla ytyä ja kontrastia. Mä en ole keksinyt sen päällekään oikein mitään koriste-esinettä, kun tuntuu ettei siihen käy väreiltään mikään. Mustaan olis paljon helpompi yhdistellä vaikka mitä.
Tätä piti tarkastella päivänvalossa ja illan pimeällä, miltä se näyttäisi.
Tässä siis päivän valossa:
Ja tässä illan pimeässä:
Tuon lipaston vieressä olevan nojatuolin mä olen suunnitellut maalaamani valkoiseksi niin, että se näyttää kuluneelta vanhalta eli puu pilkottaa sieltä.
Lipaston koristeosat mä maalaisin kiiltävällä mustalla ja ehkä myös ton koko alaosan koristeosan jalkoineen. Se näyttäisi, että olisi kuin dipattu kiiltävään mustaan. Mä luulen, että se mattamustan ja kiiltävän mustan yhdistäminen elävöittäisi ihan kivasti, ettei siitä sitten tulisi joku musta möhkäle ruskean möhkäleen sijaan vaan, että se erottuisi edukseen. Se on kuitenkin aika massiivinen kaluste, mutta mun mielestä näin suuri tila tarttee jotain tosi massiivista.
Kovin suurta rahallista arvoa tuolla lipastolla ei ole, kun se on tollaista uusvanhaa antiikkia. Kierrätyskeskuksesta me se ostettiin ja alkuperää en sen enempää tiedä. Että sen puolesta tässä ei olla mitään suurta rikosta tekemässä ja pilaamassa jotain arvokasta antiikkihuonekalua. Tunnearvoakaan tuolla ei ole, kun ei ole mikään perintökaluste, joten ehkä mä annan vaan mennä. Alkuperäiseen ei kyllä ole sitten paluuta jos nyt mennään ihan mettään, mutta ainahan siitä jonkun muunkin värisen saa. Mutta kyllä musta on aina musta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienikin kommentti ilahduttaa :-)